Mediakasvatuksellisia oivalluksia

Oivalluksia Eskarista! -hanke herätti eskarissamme pieniä ja vähän suurempia mediatoimijoita. Aluksi meitä mietitytti tiimissämme, miten toteuttaa mediakasvatusta vähäisten laitteiden vuoksi. Mediakasvatuskeskustelu kääntyy usein puheeksi välineistä, laitteista, ja meillä oli ryhmässämme käytössä ainoastaan yksi digikamera ja lasten tietokone ilman nettiyhteyttä. Meistä tuntui, että lapsilla on kotona käytettävissään paljon uudenaikaisempia laitteita kuin eskarissa, joten jännitimme, että miten saamme heidät innostumaan ja keskustelun vanhempien kanssa käännettyä välineistä sisältöihin. Halusimme näyttää, että mediakasvatusta voi toteuttaa myös näillä välineillä, joita meillä on.

Kävimme tiimissämme keskustelua omista mediakäsityksistämme ja huomasimme, että mehän toteutamme mediakasvatusta ryhmässämme jo varsin monipuolisesti. Halusimme kuitenkin laajentaa käsitystämme ja täydentää kotien mediakasvatusta olemassa olevilla välineillä ja taidoilla. Yksikössämmekin kiinnostuttiin mediakasvatusteemasta ja kasvatushenkilöstön kevään kehittämispäivän teemaksi valikoitui mediakasvatus varhaiskasvatuksessa. Yhteinen orientaatio teemaan helpotti ja mahdollisti osaltaan ideoiden jakamisen myös yksikkömme ryhmien välillä.

Vuoden aikana teimme monenlaista mediakasvatukseen liittyen. Se nivoutui keskeiseksi ja luontevaksi osaksi arkeamme, punaiseksi langaksi, joka läpäisi toiminnan. Aluksi selvitimme lapsille ja vanhemmille tehdyn mediakyselyn avulla, millaisia käsityksiä, ajatuksia ja toiveita heillä on mediateemaan liittyen. Kyselyssä tuli ilmi esimerkiksi, että eskareita mietityttivät pelottavat kohtaukset televisiossa ja vanhempia ikärajat sekä lukemisen tukeminen. Vanhemmat toivoivat myös lisää ilmaisun käyttöä.

Tartuimme aluksi ryhmän kanssa lapsia askarruttaneisiin televisio-ohjelmien pelkoihin. Olen ajatellut, että lasten tunnekasvatus on keskustelua heidän kokemuksistaan muun muassa pelottavista ohjelmista ja keinoista, miten toimia, jos pelottaa. Käytimme tunteiden ilmaisuun ja sanallistamiseen esimerkiksi erilaisia kuvia. Hyödynsin muutenkin paljon erilaista kuvamateriaalia toimintaympäristössä havainnollistamassa esim. lauluja, kertomuksia ja matemaattisia käsitteitä.

Kuvan tuottamisen moniin ulottuvuuksiin tutustuimme lasten kanssa mm. valmistamalla omat kamerat pahvista. Kameroillaan he opettelivat mm. rajaamaan kuvaa ja tarvittaessa pyytämään ystävällisesti kuvauslupaa. Rajaamastaan otoksesta lapset piirsivät filmirullaan näkymää vastaavan kuvan. Isänpäivän kynnyksellä eskarit kirjoittivat tiedotteen, jossa he kutsuivat isät valokuvaamo Diplomiin. Siellä eskarit kuvasivat isänsä oikeilla kameroilla. Kuvat liitettiin itsetehtyyn kännykkään taustakuvaksi, ja lisäksi siihen kirjoitettiin isälle tekstiviesti. Vuoden aikana eskarit kokosivat omaa eskarikirjaa, johon tuli mm. heidän ottamiaan valokuvia, tarinoita, sadutuksia, runoja ja tietoiskuja.

Ryhmässä annoimme enemmän tilaa lasten halulle esiintyä ja esittää osaamistaan muille. Kaksi poikaa esimerkiksi aloitti kitaran soiton ja he halusivat pitää meille ”keikan”. Näistä lasten erilaisista esityksistä muodostui kevätkaudelle pysyvä rakenne, Lasten Talentti, jossa he kuukausittain saivat esitellä osaamistaan. Talent-päivien välissä varasimme heille aikaa suunnitella ja harjoitella esityksiään, yksin, pareittain tai ryhmässä. Aikuiset auttoivat tarvittaessa esimerkiksi musiikin tai rekvisiitan etsimisessä ja miettivät yhdessä lasten kanssa erilaisia rooleja esityksiin myös aremmille lapsille.

Teimme pitkin kevättä myös Pöllövaari-käsinuken avulla omia Pöllölaakson uutisia. Näiden omien uutisten ja mainosten käsittelyn ja tekemisen kautta keskustelimme mm. siitä, että mikä on totta, mikä satua ja miten eron voi huomata – vai voiko?

Kevätjuhlammekin rakentuivat lasten Talent-esitysten ja Pöllölaakson uutisten ympärille. Näin kevätjuhlassa vanhemmat näkivät kaikkea sitä, mitä toimintavuoden aikana olimme lasten kanssa tehneet ja minkä he olivat tärkeäksi kokeneet.

Olen voinut ilokseni huomata toimineeni jo aikaisemmin mediakasvattajana. Tietoisuus omasta toiminnasta on tehnyt työskentelystä nyt entistä tavoitteellisempaa. Lisäksi esimerkiksi median käsittely ”lapsen silmin” on antanut uusia näkökulmia median tulkintaan, ja lasten leikin havainnointi on avartanut käsitystäni mediasta.

Pidän merkityksellisenä lasten hyvinvoinnille, että heitä kannustetaan oman toimintakulttuurin kehittämisessä. Tähän liittyvät läheisesti erilaiset mediateot, jotka ovat konkreettisia, suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti lapsen kanssa arjessa toteutettavia pienempiä ja suurempia projekteja. Esimerkiksi lasten toimintaympäristön rikastuttaminen yhdessä säännöllisesti, myös mediasisällöt huomioiden, herättää heidän uteliaisuuden tutkimiseen, ihmettelyyn ja kokeilemiseen.

Olen pitänyt tärkeänä myös sitä, että vanhemmat ja lapset voivat olla osallisena mediakasvatuksen sisällön suunnittelussa. Keskeistä on myös yhteistyö alkuopetuksen kanssa, jossa pyrimme rakentamaan yhdessä mahdollisimman eheää oppimispolkua myös mediakasvatusteemat huomioiden. Kiinnostavaksi koen myös kasvattajien ja toisaalta lapsiryhmien välisen verkostoitumisen. Yhteistyö esimerkiksi toisen esiopetusryhmän kanssa tarjoaa mahdollisuuksia mm. toimintamallien, ajatusten ja ideoiden jakamiseen.

Kirjoittaja:
Hannele Hirvonen, pk Kukkaniitty, Helsinki

Kuvat:
Oivalluksia eskarista! -tiimi

Mainokset

Nuutelon päiväkirja

nuutelo1

Hei olen Nuutelo. Minulla on suuret kuulevaiset korvat, tarkkaavaiset silmät, poskissa punaa ja pientä hymyä huulilla. Olen näkymätön Nuutelo, koska olen pieni ja osaan piiloutua kaikenlaisiin ahtaisiin koloihin. Tänä vuonna asuin koko vuoden Leskenlehden eskariryhmässä ja aina viikonloppuisin pääsin jännittävälle retkelle eskarilaisten koteihin.

Minut oli pakattu vähän nuhruiseen kangaskassiin, jossa minun lisäkseni oli mukana päiväkirja. Siinä oli seuraavanlainen tervehdysteksti. Hei! Nyt on sinun vuorosi ottaa Nuutelo kotiin. Sen mielestä on tylsää ja yksinäistä jäädä päiväkotiin, kun kaikilla muilla on vapaata. Nuutelolla on mukana päiväkirja, johon voit kirjoittaa, piirtää ja ottaa valokuvia siitä, mitä olette viikonloppuna puuhanneet. Toivottavasti teillä on hauskaa yhdessä!

Ja usko tai älä! Kyllä, meillä oli superhauskaa yhdessä. Sain leipoa, tehdä eskaritehtäviä, pelata shakkia hirviötä vastaan, pelata biljardia, katsoa lastenohjelmia, leikkiä, käydä Oulunkylän tekojääradalla, pulkkailemassa, Liikuntamyllyssä, Hoplopissa, hevostalleilla, poikien tanssitunnilla, elokuvissa, Heurekassa, teekutsuilla, grillailemassa, karkkiostoksilla, synttäreillä, McDonald’silla ja jopa Tukholmassa. Ja tapasinpas Minttu-kissankin!

nuutelo2

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja niin minullekin kävi. Mutta onneksi eskarilaiset saivat päiväkirjani muistoksi kevätjuhlissa. Siitä he muistavat aina meidän huisin hauskat seikkailut!

Kirjoittajat:
Sanna Aarnio & Heidi Eronen, pk Leskenlehti, Helsinki

Kuvat:
Myrsky ja Vilho

Merikotkien kirjastoprojekti

Kyselimme Merikotkien 14 lapsen eskariryhmässä viime vuoden lopussa lapsilta, mitä he haluaisivat eskarissa tehdä. Moni lapsi vastasi, että haluaisi käydä useammin kirjastossa. Asiaa mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että lähikirjastossa on jo käyty useasti, joten se on jo vähän liiankin tuttu lapsille. Päätimme, että voisimme käydä kevätlukukauden aikana viidessä erilaisessa helsinkiläisessä kirjastossa. Kirjastoiksi valitsimme mahdollisimman erilaisia, erityyppisiä ja eri puolilla Helsinkiä sijaitsevia hienoja kirjastoja. Viisi projektimme kirjastoa olivat Vuosaaren kirjasto, Pasilan kirjasto, Kallion kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto sekä Suomenlinnan kirjasto.

kirjastoja

Kirjastoille mennessämme tutustuimme ensin kirjastorakennukseen. Mietimme lasten kanssa seuraavia kysymyksiä: Onko rakennus vanha vai uusi? Onko se kaunis vai kenties ruma? Mistä materiaalista se on tehty?  Onko kirjaston edustalla taideteoksia ja jos niin millaisia ne ovat? Voiko sen ympäri kävellä? Kokeilimme sitten kävellä kirjaston ympäri, jotta saimme vastauksen tähän kysymykseen. Sisällä kirjastoissa tutkailimme myös hieman sisätilojen ulkonäköä ja sitä, huomaako sisätiloissa, että rakennus on uusi tai vanha.

kirjastoja2

Menimme aina kirjaston lastenosastolle ja tutustuimme ensin ryhmänä siihen. Mitä kirjoja lasten osastolla on? Miten ne on luokiteltu? Onko lastenosastolla muuta kuin kirjoja (esim. CD:itä, DVD:itä, lehtiä, tabletteja, tietokoneita ym.)? Kun olimme tutustuneet lastenosastoon, lapset saivat kirjastoissa erilaisia tehtäviä. Tehtävinä oli esimerkiksi: Etsi jokin sinua kiinnostava lasten tietokirja. Etsi kirja, jossa on kannessa sinun etunimen ensimmäinen kirjain. Etsi kirja, jossa on keltaista väriä kannessa.

Kun lapset olivat löytäneet mieleisen kirjan, kaikki saivat esitellä oman kirjansa muille ja kertoa, miksi oli sen valinnut ja mistä kirja kertoi. Tämän jälkeen lapset saivat vapaasti kulkea lasten osastolla ja lukea mieleisiään kirjoja. Pelasimme yhdessä kirjastossa myös tableteilla. Lopuksi vielä aikuinen luki joko lapsen tai aikuisen valitseman kuvakirjan koko ryhmälle.

Kirjastoprojektimme oli niin lasten kuin aikuistenkin mielestä todella mukava ja hauska tapa käydä enemmän kirjastossa. Samalla tutustuimme Helsinkiin ja kuljimme erilaisilla kulkuvälineillä. Näimme erilaista arkkitehtuuria ja erilaisia alueita. Lapset toivottavasti saivat mukavia kokemuksia kirjastoista ja osaavat suunnata niihin myöhemminkin.

Lasten mielestä kirjastoretkissä kivointa:

Se kun mentiin metrolla.”
Kaikki.”
Sininen kirjasto.”
Kun sai pelata tabletilla.”
Oli tosi hauskaa lukea kirjoja – eläinkirjat oli musta parhaita.”
Oli kivaa kattoo uusia kirjoja.”

Kirjoittaja:
Pilvi Markkanen, pk Merituuli, Helsinki

Kuvat:
Oivalluksia eskarista! -tiimi

Mustikoiden mediaviikko

Päiväkoti Vaahteran eskarilaiset, Mustikat, viettivät mediaviikkoa, jonka aikana tutustuttiin sanomalehtiin, valokuviin ja kuvaamiseen sekä keskusteltiin lasten mediakokemuksista. Lisäksi lapset saivat parin kanssa pelata tabletille ladattuja oppimispelejä.

Viikon alussa tutustuttiin sanomalehteen tutkimalla sen sisältöä ja leikkaamalla irti kirjaimia. Toisena päivänä keskityimme uutisiin ja teimme pienryhmissä omia uutisia päiväkotiympäristöön liittyvistä asioista. Uutisten jälkeen vuorossa olivat mainokset. Keskustelimme mainosten eri muodoista, niiden näkyvyydestä ja tarkoituksesta sekä teimme omia mainoksia.

Myös valokuviin tutustuimme lehdestä leikattujen kuvien kautta. Mietimme mitä kuvissa on, mistä ne on otettu, millaisia kuvakulmia niissä on käytetty sekä pohdimme, mihin uutiseen kuva sopisi.

Eskarit olivat aiemmin ommelleet omat eskarihahmonsa, jotka nyt saivat toimia lasten itse ottamien kuvien malleina. Lapset miettivät oman lempipaikkansa eskarissa ja veivät hahmonsa sinne kuvattavaksi. Kuvia ottaessa tärkeää oli miettiä muun muassa, kuinka läheltä ja mistä kulmasta kuvan ottaa.

Viimeisenä mediapäivänä keskustelimme yhdessä lasten mediakokemuksista, mediankäytöstä ja mediapeloista. Koko ryhmä jaksoi hienosti kuunnella toisten mediaan liittyviä ajatuksia etenkin kun yhteisiä kokemuksia ja suosikkiohjelmia löytyikin runsaasti.

Viikon aikana syntyi eskarilaisten oma sanomalehti, ”Vaahteran sanomat”, joka sisälsi lasten tekemiä uutisia, mainoksia, sarjakuvia ja säätiedotuksia. Lehti, lehden sisältöön viittaavat ”lööpit” ja kooste lasten mediakokemuksista olivat päiväkodin eteisessä kaikkien luettavissa mediaviikon jälkeen.

Vaahteran sanomat

Mediaviikko oli lapsista hurjan hauska ja etenkin valokuvaaminen kiinnosti kaikkia. Projekti oli myös mediavälineistön kannalta helppo toteuttaa.

Kirjoittaja:
Maria Lehtinen, pk Vaahtera, Helsinki