Mediakasvatuksellisia oivalluksia

Oivalluksia Eskarista! -hanke herätti eskarissamme pieniä ja vähän suurempia mediatoimijoita. Aluksi meitä mietitytti tiimissämme, miten toteuttaa mediakasvatusta vähäisten laitteiden vuoksi. Mediakasvatuskeskustelu kääntyy usein puheeksi välineistä, laitteista, ja meillä oli ryhmässämme käytössä ainoastaan yksi digikamera ja lasten tietokone ilman nettiyhteyttä. Meistä tuntui, että lapsilla on kotona käytettävissään paljon uudenaikaisempia laitteita kuin eskarissa, joten jännitimme, että miten saamme heidät innostumaan ja keskustelun vanhempien kanssa käännettyä välineistä sisältöihin. Halusimme näyttää, että mediakasvatusta voi toteuttaa myös näillä välineillä, joita meillä on.

Kävimme tiimissämme keskustelua omista mediakäsityksistämme ja huomasimme, että mehän toteutamme mediakasvatusta ryhmässämme jo varsin monipuolisesti. Halusimme kuitenkin laajentaa käsitystämme ja täydentää kotien mediakasvatusta olemassa olevilla välineillä ja taidoilla. Yksikössämmekin kiinnostuttiin mediakasvatusteemasta ja kasvatushenkilöstön kevään kehittämispäivän teemaksi valikoitui mediakasvatus varhaiskasvatuksessa. Yhteinen orientaatio teemaan helpotti ja mahdollisti osaltaan ideoiden jakamisen myös yksikkömme ryhmien välillä.

Vuoden aikana teimme monenlaista mediakasvatukseen liittyen. Se nivoutui keskeiseksi ja luontevaksi osaksi arkeamme, punaiseksi langaksi, joka läpäisi toiminnan. Aluksi selvitimme lapsille ja vanhemmille tehdyn mediakyselyn avulla, millaisia käsityksiä, ajatuksia ja toiveita heillä on mediateemaan liittyen. Kyselyssä tuli ilmi esimerkiksi, että eskareita mietityttivät pelottavat kohtaukset televisiossa ja vanhempia ikärajat sekä lukemisen tukeminen. Vanhemmat toivoivat myös lisää ilmaisun käyttöä.

Tartuimme aluksi ryhmän kanssa lapsia askarruttaneisiin televisio-ohjelmien pelkoihin. Olen ajatellut, että lasten tunnekasvatus on keskustelua heidän kokemuksistaan muun muassa pelottavista ohjelmista ja keinoista, miten toimia, jos pelottaa. Käytimme tunteiden ilmaisuun ja sanallistamiseen esimerkiksi erilaisia kuvia. Hyödynsin muutenkin paljon erilaista kuvamateriaalia toimintaympäristössä havainnollistamassa esim. lauluja, kertomuksia ja matemaattisia käsitteitä.

Kuvan tuottamisen moniin ulottuvuuksiin tutustuimme lasten kanssa mm. valmistamalla omat kamerat pahvista. Kameroillaan he opettelivat mm. rajaamaan kuvaa ja tarvittaessa pyytämään ystävällisesti kuvauslupaa. Rajaamastaan otoksesta lapset piirsivät filmirullaan näkymää vastaavan kuvan. Isänpäivän kynnyksellä eskarit kirjoittivat tiedotteen, jossa he kutsuivat isät valokuvaamo Diplomiin. Siellä eskarit kuvasivat isänsä oikeilla kameroilla. Kuvat liitettiin itsetehtyyn kännykkään taustakuvaksi, ja lisäksi siihen kirjoitettiin isälle tekstiviesti. Vuoden aikana eskarit kokosivat omaa eskarikirjaa, johon tuli mm. heidän ottamiaan valokuvia, tarinoita, sadutuksia, runoja ja tietoiskuja.

Ryhmässä annoimme enemmän tilaa lasten halulle esiintyä ja esittää osaamistaan muille. Kaksi poikaa esimerkiksi aloitti kitaran soiton ja he halusivat pitää meille ”keikan”. Näistä lasten erilaisista esityksistä muodostui kevätkaudelle pysyvä rakenne, Lasten Talentti, jossa he kuukausittain saivat esitellä osaamistaan. Talent-päivien välissä varasimme heille aikaa suunnitella ja harjoitella esityksiään, yksin, pareittain tai ryhmässä. Aikuiset auttoivat tarvittaessa esimerkiksi musiikin tai rekvisiitan etsimisessä ja miettivät yhdessä lasten kanssa erilaisia rooleja esityksiin myös aremmille lapsille.

Teimme pitkin kevättä myös Pöllövaari-käsinuken avulla omia Pöllölaakson uutisia. Näiden omien uutisten ja mainosten käsittelyn ja tekemisen kautta keskustelimme mm. siitä, että mikä on totta, mikä satua ja miten eron voi huomata – vai voiko?

Kevätjuhlammekin rakentuivat lasten Talent-esitysten ja Pöllölaakson uutisten ympärille. Näin kevätjuhlassa vanhemmat näkivät kaikkea sitä, mitä toimintavuoden aikana olimme lasten kanssa tehneet ja minkä he olivat tärkeäksi kokeneet.

Olen voinut ilokseni huomata toimineeni jo aikaisemmin mediakasvattajana. Tietoisuus omasta toiminnasta on tehnyt työskentelystä nyt entistä tavoitteellisempaa. Lisäksi esimerkiksi median käsittely ”lapsen silmin” on antanut uusia näkökulmia median tulkintaan, ja lasten leikin havainnointi on avartanut käsitystäni mediasta.

Pidän merkityksellisenä lasten hyvinvoinnille, että heitä kannustetaan oman toimintakulttuurin kehittämisessä. Tähän liittyvät läheisesti erilaiset mediateot, jotka ovat konkreettisia, suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti lapsen kanssa arjessa toteutettavia pienempiä ja suurempia projekteja. Esimerkiksi lasten toimintaympäristön rikastuttaminen yhdessä säännöllisesti, myös mediasisällöt huomioiden, herättää heidän uteliaisuuden tutkimiseen, ihmettelyyn ja kokeilemiseen.

Olen pitänyt tärkeänä myös sitä, että vanhemmat ja lapset voivat olla osallisena mediakasvatuksen sisällön suunnittelussa. Keskeistä on myös yhteistyö alkuopetuksen kanssa, jossa pyrimme rakentamaan yhdessä mahdollisimman eheää oppimispolkua myös mediakasvatusteemat huomioiden. Kiinnostavaksi koen myös kasvattajien ja toisaalta lapsiryhmien välisen verkostoitumisen. Yhteistyö esimerkiksi toisen esiopetusryhmän kanssa tarjoaa mahdollisuuksia mm. toimintamallien, ajatusten ja ideoiden jakamiseen.

Kirjoittaja:
Hannele Hirvonen, pk Kukkaniitty, Helsinki

Kuvat:
Oivalluksia eskarista! -tiimi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s