Ongelmanratkaisua mehiläisen kanssa

Kollegani Helsingin eurooppalaisessa koulussa tilasi joitakin vuosia sitten Bee-Botin ja esitteli sitä minulle innoissaan. Pakko myöntää, että olin epäluuloinen. Yksinkertainen lelu, jossa on vielä aika korviin sattuvat äänet, mitä sillä tekisi ja etenkin miksi?

Riski oli iso, että laite jää kaappiin pölyttymään, mutta päätin kuitenkin kokeilla pientä mehiläistä lasten kanssa. Lapset innostuivat heti, painelivat nappeja ja seurasivat jännityksellä mihin mehiläinen päätyy. Hankalammaksi puuha tietenkin muuttui, kun mehiläinen piti ohjata johonkin tiettyyn paikkaan. Tässä vaiheessa huomasin, että osalle lapsista mehiläisen ohjaaminen oli liian abstraktia, tarvittiin vielä enemmän konkretiaa. Ja tätä tarjosi kaverirobotinohjaus! Teimme lattiaan ruudukon lattiamuodoista ja lapset ohjasivat ensin minua ja sitten toisiaan ruudukolla, ensin kosketusohjeilla ja sitten sanallisilla.

Tämän jälkeen Bee-Botin ohjaaminen sujui hienosti. Ja minä oivalsin miksi Bee-Bot sopii hyvin varhaiskasvatukseen: leikillinen ohjelmointi, johon Bee-Bot on suunniteltu, on ennen kaikkea ongelmanratkaisua ja ajattelutaitoja. Kaverirobotinohjauksella voi toki harjoittaa näitä aivan samoja taitoja ja meillä leikki pysyikin lasten suosikkina pitkään.

Bee-Botille löytyi monenlaisia käyttömahdollisuuksia, joista esimerkkinä yhteinen tarinankerronta. Valitsimme yhdessä tutun tarinan, jonka luin lapsille ja he kuvittivat sen piirtämällä. Kuvat laitoimme sekalaisessa järjestyksessä alustaan. Lapset ohjasivat Bee-Bottia alustalla tarinanmukaisessa järjestyksessä ja kertoivat samalla tarinan uudelleen.

beebotKirjoittaja:
Heli Hemilä, Oivalluksia eskarista! -hanke

Mainokset