Elämää eskarissa – lapset haastattelijoina

Projektimme lähti käyntiin lasten haastatteluilla. Niissä nousi esiin lasten toive oman videon tekemisestä. Yhteisten keskusteluiden jälkeen päätimme tehdä lasten oman ”tervetuliaisvideon” tuleville eskareille. Videolla lapset kertoisivat kaikesta siitä, mitä eskarissa tapahtuu. Samalla he saisivat itselleen hienon muiston kuluneesta toimintavuodesta.

hiekkalinnat

Lapset olivat kuvanneet paljon ryhmässämme pitkin vuotta, mutta videokuvaus oli vielä vierasta ja hieman jännittävääkin. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli videoida sitä, mitä eskarissa tapahtuu eri kellonaikoina, mutta suunnitelma muuttui pian ensimmäisten kuvausten jälkeen. Huomasimme, että materiaali soveltui paremmin vapaamuotoisempaan kertomukseen lasten elämästä eskarissa.

Videon rungoksi muodostuivat eskareiden toisistaan tekemät haastattelut. Niissä he kertoivat siitä, mikä eskarissa oli kaikista mukavinta. Haastatteleminen ja kuvaaminen olivat lapsista hauskaa puuhaa. Itsenäinen tuottaminen: digikameralla käsivaralla kuvaaminen ja samaan aikaan kaverin haastatteleminen tekivät kokonaisuudesta kerrassaan mahtavan, omaleimaisen ja ryhmän näköisen.

rakennelmia

Päätimme lisätä videolle eskarivuoden aikana otettuja kuvia, jotka havainnollistivat lasten haastatteluissa esiin nostamia asioita. Leikin tärkeys nousi esiin monissa haastatteluissa ja kuvien kautta saimme lasten leikin monipuolisuuden ja rikkauden hienosti videolle näkyväksi.

Kokosimme kertyneistä materiaaleista videon Windowsin Movie Makerillä, jonka saimme ryhmämme koneeseen virastomme atk-tuelta pyytämällä. Ohjelman perustoimintojen käyttäminen, esimerkiksi erillisten videoiden ja kuvien liittäminen yhdeksi kokonaisuudeksi, oli varsin helppoa. Ainoa asia, joka editointivaiheessa harmitti, oli hieman kiireinen aikataulu. Sen takia lapsilla ei ollut oikein mahdollisuutta osallistua videon editointiin. Lopuksi lisäsimme videoomme vielä musiikin ja avot! Sitten olimmekin valmiita ensi-iltapäiväesitykseen!

Kertojat:
Hemulit-ryhmät, pk Valkea, Helsinki

Mainokset

Nuutelon päiväkirja

nuutelo1

Hei olen Nuutelo. Minulla on suuret kuulevaiset korvat, tarkkaavaiset silmät, poskissa punaa ja pientä hymyä huulilla. Olen näkymätön Nuutelo, koska olen pieni ja osaan piiloutua kaikenlaisiin ahtaisiin koloihin. Tänä vuonna asuin koko vuoden Leskenlehden eskariryhmässä ja aina viikonloppuisin pääsin jännittävälle retkelle eskarilaisten koteihin.

Minut oli pakattu vähän nuhruiseen kangaskassiin, jossa minun lisäkseni oli mukana päiväkirja. Siinä oli seuraavanlainen tervehdysteksti. Hei! Nyt on sinun vuorosi ottaa Nuutelo kotiin. Sen mielestä on tylsää ja yksinäistä jäädä päiväkotiin, kun kaikilla muilla on vapaata. Nuutelolla on mukana päiväkirja, johon voit kirjoittaa, piirtää ja ottaa valokuvia siitä, mitä olette viikonloppuna puuhanneet. Toivottavasti teillä on hauskaa yhdessä!

Ja usko tai älä! Kyllä, meillä oli superhauskaa yhdessä. Sain leipoa, tehdä eskaritehtäviä, pelata shakkia hirviötä vastaan, pelata biljardia, katsoa lastenohjelmia, leikkiä, käydä Oulunkylän tekojääradalla, pulkkailemassa, Liikuntamyllyssä, Hoplopissa, hevostalleilla, poikien tanssitunnilla, elokuvissa, Heurekassa, teekutsuilla, grillailemassa, karkkiostoksilla, synttäreillä, McDonald’silla ja jopa Tukholmassa. Ja tapasinpas Minttu-kissankin!

nuutelo2

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja niin minullekin kävi. Mutta onneksi eskarilaiset saivat päiväkirjani muistoksi kevätjuhlissa. Siitä he muistavat aina meidän huisin hauskat seikkailut!

Kirjoittajat:
Sanna Aarnio & Heidi Eronen, pk Leskenlehti, Helsinki

Kuvat:
Myrsky ja Vilho

Kaksi Torvea! Kohti mediakasvatuksellista musiikkihetkeä

Kaikki lähti liikkeelle kun mietimme kollegani Timo Nuutisen kanssa luontevaa tapaa nivoa mediakasvatuksellisia sisältöjä osaksi arkista, perinteistä musiikki- ja ilmaisukasvatusta. Tavoitteenamme oli yhdessä lasten kanssa kuvata suoraa musiikkiohjelmaa mahdollisimman vähällä vaivalla, ilman kuvatun materiaalin jälkityöstöä. Ideasta muotoutui fiktiivinen Kaksi Torvea! -musiikkiohjelma, jonka toteutukseen talon kaikki ryhmät omalla panoksellaan osallistuivat.

Päiväkodissamme oli pitkät perinteet koko talon yhteisillä, säännöllisillä musiikkihetkillä. Niiden järjestämiseen löytyi rakennuksesta oivallinen sali, johon kaikki neljä lapsiryhmäämme mahtuivat sopuisan väljästi yhdessä laulamaan ja leikkimään. Ryhmät vuorottelivat lauluhetkien suunnittelu- ja vetovastuun kanssa. Näiden musiikillisten tuokioiden ohjelma vuodettiin hyvissä ajoin ryhmille, jotta osallistujille tarjoutui mahdollisuus asianmukaisesti valmistautua tilaisuuksiin. Näiden yhteisöllisyyttä lisäävien laulajaisten sisältö liittyi usein päiväkodin yhteiseen teemaan, vuotuisiin juhliin tai muuhun ajankohtaiseen juttuun.

Kaksi Torvea -ideassa valjastimme uuteen käyttöön talomme vanhan television, johon kytkimme kiinni ryhmämme digikameran. Tämän aparaattiduon sijoitimme salimme nurkkaan, jolloin kaikki tilaisuuteen osallistuneet näkivät digikameran kuvaa suorana televisioruudun kautta. Eli “lavan” tapahtumia pystyi seuraamaan sekä televisiosta että livenä lavalla samaan aikaan. Ilman televisiovastaanotinta suoran lähetyksen voisi toteuttaa esimerkiksi videotykillä, johon voi usein samalla tavalla kytkeä digikameran tai videokameran suoraan kiinni.

Minä ja kollegani toimimme tilaisuuden juontajina ja lapset toimivat esiintyjinä, haastateltavina sekä laulavana ja leikkivänä yleisönä. Ohjelmasta päästiin nauttimaan siis suoraan ruudulta ja samalla konkretisoitui oivallisesti televisio-ohjelman tekeminen. Tallensimme myös digitaalisella sanelimella musiikkiohjelmassa lauletut kappaleet, jotka olivat näin myöhemmin helposti jaettavissa perheille kuunneltaviksi ja mahdollisesti mukana laulettaviksi ja leikittäviksi. Musiikin tallentamiseen olisi voinut käyttää myös tablettia, kännykkää tai muuta soveltuvaa digivälinettä.

Kaksi Torvea

Toki musiikkihetken kuvallinen tallentaminen ja siitä jälkikäteen nauttiminenkin tarjoaa elämyksellisiä hetkiä, kokemuksen sisällön tuottamisesta, esiintymisestä ja kuvaamisesta. Tällöin voi halutessaan ohjelman vielä kuorruttaa alku- ja lopputeksteillä ja muilla asiaankuuluvilla yksityiskohdilla, jotta lopputulos vastaisi ulkoasultaan mahdollisimman tarkasti oikeaa televisio-ohjelmaa.

Musiikki, laululeikit, tanssi tarjoavat moninaisia kiehtovia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia nivoa luontevasti tieto- ja viestintätekniikka pedagogiseen käyttöön. Kannattaa lähteä liikkeelle lasten kanssa yhdessä tehden ja kokeillen, kun toimintamalli on tullut tutuksi, voi kasvattaja itse siirtyä sivummalle ja antaa lapsille mahdollisuuden ottaa enemmän esimerkiksi juonto-, haastattelu- ja kuvausvastuuta. Ohjelmaa tehdessä saa samalla dokumentoitua lasten mielipiteitä, esityksiä, leikkiä ja laulua, joita voi sovitusti, näppärästi näyttää ja jakaa esimerkiksi vanhemmille. Kaksi Torvea -musiikkihetket tarjosivat luontevan tavan mediakasvatuksen nivomiseen osaksi varhaiskasvatuksen musiikkikasvatusta.

Kirjoittaja:
Jerkka Laakkonen, Oivalluksia eskarista! -hanke