Kuvaseikkailuja itse rakennetussa kaupungissa

Työskentelimme esiopetusryhmämme kanssa viime vuonna syksystä asti kaupunkiteeman ympärillä. Kaupunkiin voi liittyä vaikka mitä jännittävää, joten mediatyöskentely sopi hyvin aiheeseen.

Kaupunki

Lasten kanssa oli jo tehty omia kaupunkisuunnitelmia, tutkittu kaupunkien palveluja ja kaavoja, valokuvattu sekä rakennettu kierrätysmateriaaleista oma kaupunki (pinta-ala n. 2,5 m²). Kaupungissa jokaisella oli itse tehty rakennus: asuintalo, museo, tehdas, tutkimuslaitos, linna, metrotunnelin sisäänkäynti tai jokin muu rikkaan mielikuvituksen tuotos. Sinne rakennettiin myös viheralueita, joki siltoineen, autoteitä ja parkkipaikkoja, hautausmaakin kaupunkiin ilmestyi!

Mediatyöskentely kaupunkiaiheen ympärillä oli suunnitelmissa heti syksystä alkaen, mutta Oivalluksia eskarista! –koulutusten myötä ideoita kertyi koko ajan lisää. Ajatus kuvanmuokkauksesta heräsi, kun Hesarissa oli julkaistu kuvia, joissa Star Wars -aluksia lensi Helsingin keskustassa ja mm. Kuolemantähti leijaili Tuomiokirkon yläpuolella. YouTubessa oli myös julkaistu video, jossa imperiumi hyökkää Helsinkiin. Alukset kiisivät ympäri katuja ja itse Darth Vader laskeutui aluksellaan Esplanadille. Nämä herättivät lasten kesken pohdintaa mm. siitä, ovatko nämä tapahtumat osa Helsingin historiaa ja voiko tällaista videota olla, ellei sitä ole oikeasti tapahtunut. Pienet Star Wars -intoilijat selittivät tapahtumia tohkeissaan vanhemmilleen ja miettivät kavereiden kanssa videoiden ja kuvien todenperäisyyttä.

Koska käsitellyt kuvat ja video nostivat esille näin hienon aiheen medialukutaidon ja teknisten mahdollisuuksien ympärille, oli tähän tietysti pakko tarttua. Oivalluksia eskarista! –ohjauskäynniltä toivoimme vinkkejä, miten voisimme itse tehdä vastaavia taikoja sijoitellen lapsia heidän rakentamaansa kaupunkiin.

poika kaupungissa

Askartelimme päiväkodilta löytyneestä vihreästä muovirullasta green screenin, jonka edessä aloimme kuvata lapsia. Kokeilimme tabletilla muutamaa eri ohjelmaa, mutta lopulta päädyimme ilmaiseen Background Eraser -ohjelmaan. Se oli helpoin käyttää lasten kanssa. Siinä pystyi poistamaan taustaa sekä automaattisesti että manuaalisesti ja taustaväriksi kelpasi muutkin värit kuin tuo perinteinen vihreä väri. Vinkkinä voisi sanoa, että kirkkaanvihreä tausta toimii selkeästi parhaiten.

Taustan poistaminen ei ollut kovin nopeaa puuhaa, mutta työstimme kuvia aina sopivissa kohdissa muun toiminnan lomassa, joten kaikki lapset pääsivät kokeilemaan ohjelmaa. Kuvien viimeistely vaati tarkkuutta, joten siinä tarvittiin aikuisten apua.

tytot kaupungissa

Kun lapsen kuvasta oli saatu tehtyä taustasta irrallinen hahmo, otettiin käyttöön toinen ohjelma, PhotoLayers. Itse rakennettua kaupunkia oli valokuvattu jo etukäteen eri kulmista, läheltä ja kaukaa. Lapset päättivät, minne päin kaupunkia halusivat itsensä sijoittaa: Osalle oli tärkeää päästä oman talonsa luokse, toiset halusivat kävellä autotiellä, kun se nyt oli luvallista, ja osa lapsista seikkaili hautausmaalla tai kurkki talojen takaa. (Eraser-ohjelmalla on mahdollista leikata osa kuvasta pois, jolloin sen saa hyvin sijoitettua niin, että henkilö näyttää olevan esimerkiksi jonkin kohteen takana ja vain osa näkyy.) Kuvankäsittelyn mahdollisuuksia hyödynnettiin myös sijoittamalla kaupunkiin jättiläisiä ja mini-ihmisiä.

Kokeilimme myös Stop Motion –ohjelmaa kaupunkityöskentelyssä. Aluksi teimme videoita, joissa lapset kävelevät seinien läpi. Tämän tekniikan innoittamana kuvasimme videon, jossa kaupunkiin rakennettu bussi kulkee kaupungissa ja ottaa lapsia kyytiin ja lopulta kaikki nousevat bussista pois ja bussi ajaa pois kaupungista. Jäljittelimme lapsen rakentamaa bussia suurella keltaisella kartongilla, jonka ”sisään” lapset astelivat. Alussa ja väleissä kuvasimme bussia, jota lapset siirsivät katuja pitkin ja näin se näytti ajelevan kaupungissa. Video herätti paljon riemua ja naurua ja sitä katsottiin kerta toisensa jälkeen. Myös kuvia esiteltiin innokkaina vanhemmille.

Ohjauskäynti oli erittäin hyödyllinen toimintaan innostamisessa, ja sen jälkeen ohjelmia otettiin aktiivisesti käyttöön. Lapsilla syntyi koko ajan uusia ideoita, miten kuvankäsittelyä voisi hyödyntää: ”Mehän voisimme vaikka seistä jättimäisten käpyjen vieressä!” Molemmat ohjelmat ovat helppoja käyttää ja PhotoLayersilla samaan kuvaan voi liittää useampia kohteita, ”kerroksia”. Teimme esimerkiksi työpaikkaa vaihtavalle kasvattajalle läksiäiskorttiin kuvan, jossa kaikki ryhmän lapset olivat kaupungissa kyseisen aikuisen kanssa.

1463567338813

Kuvilla ja mittasuhteilla leikkiminen on ehdottomasti kokeilemisen arvoista ja helppoa nykyvälineillä. Työskentelyn myötä lapset tulivat myös hyvin tietoisiksi siitä, etteivät kaikki kuvat ja videot ole totta. Tosin vielä työskentelyn jälkeenkin joku kysyi: ”Milloin me sitten oikeasti menemme sinne kaupunkiin seikkailemaan?”.

No, tähän minulla ei ole välineitä, ainakaan vielä! 🙂

Kirjoittaja:
Lotta Toroi, pk Katajanokka, Helsinki

Mainokset

Elämää eskarissa – lapset haastattelijoina

Projektimme lähti käyntiin lasten haastatteluilla. Niissä nousi esiin lasten toive oman videon tekemisestä. Yhteisten keskusteluiden jälkeen päätimme tehdä lasten oman ”tervetuliaisvideon” tuleville eskareille. Videolla lapset kertoisivat kaikesta siitä, mitä eskarissa tapahtuu. Samalla he saisivat itselleen hienon muiston kuluneesta toimintavuodesta.

hiekkalinnat

Lapset olivat kuvanneet paljon ryhmässämme pitkin vuotta, mutta videokuvaus oli vielä vierasta ja hieman jännittävääkin. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli videoida sitä, mitä eskarissa tapahtuu eri kellonaikoina, mutta suunnitelma muuttui pian ensimmäisten kuvausten jälkeen. Huomasimme, että materiaali soveltui paremmin vapaamuotoisempaan kertomukseen lasten elämästä eskarissa.

Videon rungoksi muodostuivat eskareiden toisistaan tekemät haastattelut. Niissä he kertoivat siitä, mikä eskarissa oli kaikista mukavinta. Haastatteleminen ja kuvaaminen olivat lapsista hauskaa puuhaa. Itsenäinen tuottaminen: digikameralla käsivaralla kuvaaminen ja samaan aikaan kaverin haastatteleminen tekivät kokonaisuudesta kerrassaan mahtavan, omaleimaisen ja ryhmän näköisen.

rakennelmia

Päätimme lisätä videolle eskarivuoden aikana otettuja kuvia, jotka havainnollistivat lasten haastatteluissa esiin nostamia asioita. Leikin tärkeys nousi esiin monissa haastatteluissa ja kuvien kautta saimme lasten leikin monipuolisuuden ja rikkauden hienosti videolle näkyväksi.

Kokosimme kertyneistä materiaaleista videon Windowsin Movie Makerillä, jonka saimme ryhmämme koneeseen virastomme atk-tuelta pyytämällä. Ohjelman perustoimintojen käyttäminen, esimerkiksi erillisten videoiden ja kuvien liittäminen yhdeksi kokonaisuudeksi, oli varsin helppoa. Ainoa asia, joka editointivaiheessa harmitti, oli hieman kiireinen aikataulu. Sen takia lapsilla ei ollut oikein mahdollisuutta osallistua videon editointiin. Lopuksi lisäsimme videoomme vielä musiikin ja avot! Sitten olimmekin valmiita ensi-iltapäiväesitykseen!

Kertojat:
Hemulit-ryhmät, pk Valkea, Helsinki

Nuutelon päiväkirja

nuutelo1

Hei olen Nuutelo. Minulla on suuret kuulevaiset korvat, tarkkaavaiset silmät, poskissa punaa ja pientä hymyä huulilla. Olen näkymätön Nuutelo, koska olen pieni ja osaan piiloutua kaikenlaisiin ahtaisiin koloihin. Tänä vuonna asuin koko vuoden Leskenlehden eskariryhmässä ja aina viikonloppuisin pääsin jännittävälle retkelle eskarilaisten koteihin.

Minut oli pakattu vähän nuhruiseen kangaskassiin, jossa minun lisäkseni oli mukana päiväkirja. Siinä oli seuraavanlainen tervehdysteksti. Hei! Nyt on sinun vuorosi ottaa Nuutelo kotiin. Sen mielestä on tylsää ja yksinäistä jäädä päiväkotiin, kun kaikilla muilla on vapaata. Nuutelolla on mukana päiväkirja, johon voit kirjoittaa, piirtää ja ottaa valokuvia siitä, mitä olette viikonloppuna puuhanneet. Toivottavasti teillä on hauskaa yhdessä!

Ja usko tai älä! Kyllä, meillä oli superhauskaa yhdessä. Sain leipoa, tehdä eskaritehtäviä, pelata shakkia hirviötä vastaan, pelata biljardia, katsoa lastenohjelmia, leikkiä, käydä Oulunkylän tekojääradalla, pulkkailemassa, Liikuntamyllyssä, Hoplopissa, hevostalleilla, poikien tanssitunnilla, elokuvissa, Heurekassa, teekutsuilla, grillailemassa, karkkiostoksilla, synttäreillä, McDonald’silla ja jopa Tukholmassa. Ja tapasinpas Minttu-kissankin!

nuutelo2

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja niin minullekin kävi. Mutta onneksi eskarilaiset saivat päiväkirjani muistoksi kevätjuhlissa. Siitä he muistavat aina meidän huisin hauskat seikkailut!

Kirjoittajat:
Sanna Aarnio & Heidi Eronen, pk Leskenlehti, Helsinki

Kuvat:
Myrsky ja Vilho

Mustikoiden mediaviikko

Päiväkoti Vaahteran eskarilaiset, Mustikat, viettivät mediaviikkoa, jonka aikana tutustuttiin sanomalehtiin, valokuviin ja kuvaamiseen sekä keskusteltiin lasten mediakokemuksista. Lisäksi lapset saivat parin kanssa pelata tabletille ladattuja oppimispelejä.

Viikon alussa tutustuttiin sanomalehteen tutkimalla sen sisältöä ja leikkaamalla irti kirjaimia. Toisena päivänä keskityimme uutisiin ja teimme pienryhmissä omia uutisia päiväkotiympäristöön liittyvistä asioista. Uutisten jälkeen vuorossa olivat mainokset. Keskustelimme mainosten eri muodoista, niiden näkyvyydestä ja tarkoituksesta sekä teimme omia mainoksia.

Myös valokuviin tutustuimme lehdestä leikattujen kuvien kautta. Mietimme mitä kuvissa on, mistä ne on otettu, millaisia kuvakulmia niissä on käytetty sekä pohdimme, mihin uutiseen kuva sopisi.

Eskarit olivat aiemmin ommelleet omat eskarihahmonsa, jotka nyt saivat toimia lasten itse ottamien kuvien malleina. Lapset miettivät oman lempipaikkansa eskarissa ja veivät hahmonsa sinne kuvattavaksi. Kuvia ottaessa tärkeää oli miettiä muun muassa, kuinka läheltä ja mistä kulmasta kuvan ottaa.

Viimeisenä mediapäivänä keskustelimme yhdessä lasten mediakokemuksista, mediankäytöstä ja mediapeloista. Koko ryhmä jaksoi hienosti kuunnella toisten mediaan liittyviä ajatuksia etenkin kun yhteisiä kokemuksia ja suosikkiohjelmia löytyikin runsaasti.

Viikon aikana syntyi eskarilaisten oma sanomalehti, ”Vaahteran sanomat”, joka sisälsi lasten tekemiä uutisia, mainoksia, sarjakuvia ja säätiedotuksia. Lehti, lehden sisältöön viittaavat ”lööpit” ja kooste lasten mediakokemuksista olivat päiväkodin eteisessä kaikkien luettavissa mediaviikon jälkeen.

Vaahteran sanomat

Mediaviikko oli lapsista hurjan hauska ja etenkin valokuvaaminen kiinnosti kaikkia. Projekti oli myös mediavälineistön kannalta helppo toteuttaa.

Kirjoittaja:
Maria Lehtinen, pk Vaahtera, Helsinki

Itse tehdyt pehmolelut animaation tähtinä

Terveisiä Supertähdiltä!

Eskariryhmä Supertähdissä päätettiin tarttua härkää (mediakasvatusta) sarvista ja tehdä Stop Motion –animaatiot lasten kanssa käyttäen tablet-laitetta. Lapset olivat innokkaita esiintyjiä ja pitkin syksyä olimme saaneet nauttia lasten esittämistä pienistä näytelmistä, jotka he toteuttivat joko paperi- tai keppinukein tai itse näytellen. Esityksiä oli myös kuvattu ja yhdessä katsottu.

hakuninmaaProjektissa lähdettiin liikkeelle pehmolelujen teosta. Lapset suunnittelivat itselleen pehmolelut A4-paperille. Suunnitelma leikattiin irti ja tällä kaavalla leikattiin pehmolelun etu- ja takapuoli huopakankaasta. Pehmolelujen valmistuttua lapset esittelivät ne toisilleen miettien samalla, mitkä niistä sopisivat samaan elokuvaan ja samalla valittiin pari animaation tekoon.

Kun parit oli valittu, lasten kanssa mietittiin elokuvan rakennetta ajatuksella, että sillä pitää olla alku, keskikohta ja loppu. Lapset saivat tehtäväksi keksiä parin kanssa tarinan ja piirtää siitä sarjakuvan. Aikuinen kirjoitti juonen ylös ja lapset keksivät vielä tarinalle nimen ja piirsivät animaation ensimmäisen kuvan.

hakuninmaa1

Sen jälkeen alettiin miettiä lavasteita. Hyödynnettiin eskarissa valmiina olevaa talvimaisemaa, nukkekotia ja pikkukeittiötä. Yhdessä rakennettiin tikapuita ja kuusia ja maalattiin sademetsätaustoja.

Kun kaikki oli valmista, aloitettiin kuvaus. Päädyimme siihen, että aikuinen toimi kuvaajana ja lapset liikuttivat omia pehmojaan ja lavasteita tarpeen mukaan. Kunkin animaation tallentamiseen meni reilu tunti ja kun lapset olivat tyytyväisiä tarinaansa, se tallennettiin ja lisättiin ääni kuvan päälle. Stop Motion-ohjelma oli helppokäyttöinen ja olimme erittäin tyytyväisiä lopputuloksiin.

hakuninmaa2Kun kaikki animaatiot olivat valmiita, järjestimme elokuvien ensi-illan, johon kutsuttiin lasten perheet. Lapset esittelivät pehmolelunsa, kertoivat elokuvan nimen ja elokuvien katsomisen jälkeen lapset kukitettiin raikuvien aplodien saattelemana!

 

Video, pehmot ja tarina:
Lotta ja Milla

Kirjoittaja:
Salla Lintunen, pk Hakuninmaa, Helsinki

Kaksi Torvea! Kohti mediakasvatuksellista musiikkihetkeä

Kaikki lähti liikkeelle kun mietimme kollegani Timo Nuutisen kanssa luontevaa tapaa nivoa mediakasvatuksellisia sisältöjä osaksi arkista, perinteistä musiikki- ja ilmaisukasvatusta. Tavoitteenamme oli yhdessä lasten kanssa kuvata suoraa musiikkiohjelmaa mahdollisimman vähällä vaivalla, ilman kuvatun materiaalin jälkityöstöä. Ideasta muotoutui fiktiivinen Kaksi Torvea! -musiikkiohjelma, jonka toteutukseen talon kaikki ryhmät omalla panoksellaan osallistuivat.

Päiväkodissamme oli pitkät perinteet koko talon yhteisillä, säännöllisillä musiikkihetkillä. Niiden järjestämiseen löytyi rakennuksesta oivallinen sali, johon kaikki neljä lapsiryhmäämme mahtuivat sopuisan väljästi yhdessä laulamaan ja leikkimään. Ryhmät vuorottelivat lauluhetkien suunnittelu- ja vetovastuun kanssa. Näiden musiikillisten tuokioiden ohjelma vuodettiin hyvissä ajoin ryhmille, jotta osallistujille tarjoutui mahdollisuus asianmukaisesti valmistautua tilaisuuksiin. Näiden yhteisöllisyyttä lisäävien laulajaisten sisältö liittyi usein päiväkodin yhteiseen teemaan, vuotuisiin juhliin tai muuhun ajankohtaiseen juttuun.

Kaksi Torvea -ideassa valjastimme uuteen käyttöön talomme vanhan television, johon kytkimme kiinni ryhmämme digikameran. Tämän aparaattiduon sijoitimme salimme nurkkaan, jolloin kaikki tilaisuuteen osallistuneet näkivät digikameran kuvaa suorana televisioruudun kautta. Eli “lavan” tapahtumia pystyi seuraamaan sekä televisiosta että livenä lavalla samaan aikaan. Ilman televisiovastaanotinta suoran lähetyksen voisi toteuttaa esimerkiksi videotykillä, johon voi usein samalla tavalla kytkeä digikameran tai videokameran suoraan kiinni.

Minä ja kollegani toimimme tilaisuuden juontajina ja lapset toimivat esiintyjinä, haastateltavina sekä laulavana ja leikkivänä yleisönä. Ohjelmasta päästiin nauttimaan siis suoraan ruudulta ja samalla konkretisoitui oivallisesti televisio-ohjelman tekeminen. Tallensimme myös digitaalisella sanelimella musiikkiohjelmassa lauletut kappaleet, jotka olivat näin myöhemmin helposti jaettavissa perheille kuunneltaviksi ja mahdollisesti mukana laulettaviksi ja leikittäviksi. Musiikin tallentamiseen olisi voinut käyttää myös tablettia, kännykkää tai muuta soveltuvaa digivälinettä.

Kaksi Torvea

Toki musiikkihetken kuvallinen tallentaminen ja siitä jälkikäteen nauttiminenkin tarjoaa elämyksellisiä hetkiä, kokemuksen sisällön tuottamisesta, esiintymisestä ja kuvaamisesta. Tällöin voi halutessaan ohjelman vielä kuorruttaa alku- ja lopputeksteillä ja muilla asiaankuuluvilla yksityiskohdilla, jotta lopputulos vastaisi ulkoasultaan mahdollisimman tarkasti oikeaa televisio-ohjelmaa.

Musiikki, laululeikit, tanssi tarjoavat moninaisia kiehtovia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia nivoa luontevasti tieto- ja viestintätekniikka pedagogiseen käyttöön. Kannattaa lähteä liikkeelle lasten kanssa yhdessä tehden ja kokeillen, kun toimintamalli on tullut tutuksi, voi kasvattaja itse siirtyä sivummalle ja antaa lapsille mahdollisuuden ottaa enemmän esimerkiksi juonto-, haastattelu- ja kuvausvastuuta. Ohjelmaa tehdessä saa samalla dokumentoitua lasten mielipiteitä, esityksiä, leikkiä ja laulua, joita voi sovitusti, näppärästi näyttää ja jakaa esimerkiksi vanhemmille. Kaksi Torvea -musiikkihetket tarjosivat luontevan tavan mediakasvatuksen nivomiseen osaksi varhaiskasvatuksen musiikkikasvatusta.

Kirjoittaja:
Jerkka Laakkonen, Oivalluksia eskarista! -hanke