Nuutelon päiväkirja

nuutelo1

Hei olen Nuutelo. Minulla on suuret kuulevaiset korvat, tarkkaavaiset silmät, poskissa punaa ja pientä hymyä huulilla. Olen näkymätön Nuutelo, koska olen pieni ja osaan piiloutua kaikenlaisiin ahtaisiin koloihin. Tänä vuonna asuin koko vuoden Leskenlehden eskariryhmässä ja aina viikonloppuisin pääsin jännittävälle retkelle eskarilaisten koteihin.

Minut oli pakattu vähän nuhruiseen kangaskassiin, jossa minun lisäkseni oli mukana päiväkirja. Siinä oli seuraavanlainen tervehdysteksti. Hei! Nyt on sinun vuorosi ottaa Nuutelo kotiin. Sen mielestä on tylsää ja yksinäistä jäädä päiväkotiin, kun kaikilla muilla on vapaata. Nuutelolla on mukana päiväkirja, johon voit kirjoittaa, piirtää ja ottaa valokuvia siitä, mitä olette viikonloppuna puuhanneet. Toivottavasti teillä on hauskaa yhdessä!

Ja usko tai älä! Kyllä, meillä oli superhauskaa yhdessä. Sain leipoa, tehdä eskaritehtäviä, pelata shakkia hirviötä vastaan, pelata biljardia, katsoa lastenohjelmia, leikkiä, käydä Oulunkylän tekojääradalla, pulkkailemassa, Liikuntamyllyssä, Hoplopissa, hevostalleilla, poikien tanssitunnilla, elokuvissa, Heurekassa, teekutsuilla, grillailemassa, karkkiostoksilla, synttäreillä, McDonald’silla ja jopa Tukholmassa. Ja tapasinpas Minttu-kissankin!

nuutelo2

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja niin minullekin kävi. Mutta onneksi eskarilaiset saivat päiväkirjani muistoksi kevätjuhlissa. Siitä he muistavat aina meidän huisin hauskat seikkailut!

Kirjoittajat:
Sanna Aarnio & Heidi Eronen, pk Leskenlehti, Helsinki

Kuvat:
Myrsky ja Vilho

Mainokset

Itse tehdyt pehmolelut animaation tähtinä

Terveisiä Supertähdiltä!

Eskariryhmä Supertähdissä päätettiin tarttua härkää (mediakasvatusta) sarvista ja tehdä Stop Motion –animaatiot lasten kanssa käyttäen tablet-laitetta. Lapset olivat innokkaita esiintyjiä ja pitkin syksyä olimme saaneet nauttia lasten esittämistä pienistä näytelmistä, jotka he toteuttivat joko paperi- tai keppinukein tai itse näytellen. Esityksiä oli myös kuvattu ja yhdessä katsottu.

hakuninmaaProjektissa lähdettiin liikkeelle pehmolelujen teosta. Lapset suunnittelivat itselleen pehmolelut A4-paperille. Suunnitelma leikattiin irti ja tällä kaavalla leikattiin pehmolelun etu- ja takapuoli huopakankaasta. Pehmolelujen valmistuttua lapset esittelivät ne toisilleen miettien samalla, mitkä niistä sopisivat samaan elokuvaan ja samalla valittiin pari animaation tekoon.

Kun parit oli valittu, lasten kanssa mietittiin elokuvan rakennetta ajatuksella, että sillä pitää olla alku, keskikohta ja loppu. Lapset saivat tehtäväksi keksiä parin kanssa tarinan ja piirtää siitä sarjakuvan. Aikuinen kirjoitti juonen ylös ja lapset keksivät vielä tarinalle nimen ja piirsivät animaation ensimmäisen kuvan.

hakuninmaa1

Sen jälkeen alettiin miettiä lavasteita. Hyödynnettiin eskarissa valmiina olevaa talvimaisemaa, nukkekotia ja pikkukeittiötä. Yhdessä rakennettiin tikapuita ja kuusia ja maalattiin sademetsätaustoja.

Kun kaikki oli valmista, aloitettiin kuvaus. Päädyimme siihen, että aikuinen toimi kuvaajana ja lapset liikuttivat omia pehmojaan ja lavasteita tarpeen mukaan. Kunkin animaation tallentamiseen meni reilu tunti ja kun lapset olivat tyytyväisiä tarinaansa, se tallennettiin ja lisättiin ääni kuvan päälle. Stop Motion-ohjelma oli helppokäyttöinen ja olimme erittäin tyytyväisiä lopputuloksiin.

hakuninmaa2Kun kaikki animaatiot olivat valmiita, järjestimme elokuvien ensi-illan, johon kutsuttiin lasten perheet. Lapset esittelivät pehmolelunsa, kertoivat elokuvan nimen ja elokuvien katsomisen jälkeen lapset kukitettiin raikuvien aplodien saattelemana!

 

Video, pehmot ja tarina:
Lotta ja Milla

Kirjoittaja:
Salla Lintunen, pk Hakuninmaa, Helsinki

Ongelmanratkaisua mehiläisen kanssa

Kollegani Helsingin eurooppalaisessa koulussa tilasi joitakin vuosia sitten Bee-Botin ja esitteli sitä minulle innoissaan. Pakko myöntää, että olin epäluuloinen. Yksinkertainen lelu, jossa on vielä aika korviin sattuvat äänet, mitä sillä tekisi ja etenkin miksi?

Riski oli iso, että laite jää kaappiin pölyttymään, mutta päätin kuitenkin kokeilla pientä mehiläistä lasten kanssa. Lapset innostuivat heti, painelivat nappeja ja seurasivat jännityksellä mihin mehiläinen päätyy. Hankalammaksi puuha tietenkin muuttui, kun mehiläinen piti ohjata johonkin tiettyyn paikkaan. Tässä vaiheessa huomasin, että osalle lapsista mehiläisen ohjaaminen oli liian abstraktia, tarvittiin vielä enemmän konkretiaa. Ja tätä tarjosi kaverirobotinohjaus! Teimme lattiaan ruudukon lattiamuodoista ja lapset ohjasivat ensin minua ja sitten toisiaan ruudukolla, ensin kosketusohjeilla ja sitten sanallisilla.

Tämän jälkeen Bee-Botin ohjaaminen sujui hienosti. Ja minä oivalsin miksi Bee-Bot sopii hyvin varhaiskasvatukseen: leikillinen ohjelmointi, johon Bee-Bot on suunniteltu, on ennen kaikkea ongelmanratkaisua ja ajattelutaitoja. Kaverirobotinohjauksella voi toki harjoittaa näitä aivan samoja taitoja ja meillä leikki pysyikin lasten suosikkina pitkään.

Bee-Botille löytyi monenlaisia käyttömahdollisuuksia, joista esimerkkinä yhteinen tarinankerronta. Valitsimme yhdessä tutun tarinan, jonka luin lapsille ja he kuvittivat sen piirtämällä. Kuvat laitoimme sekalaisessa järjestyksessä alustaan. Lapset ohjasivat Bee-Bottia alustalla tarinanmukaisessa järjestyksessä ja kertoivat samalla tarinan uudelleen.

beebotKirjoittaja:
Heli Hemilä, Oivalluksia eskarista! -hanke