Kuvaseikkailuja itse rakennetussa kaupungissa

Työskentelimme esiopetusryhmämme kanssa viime vuonna syksystä asti kaupunkiteeman ympärillä. Kaupunkiin voi liittyä vaikka mitä jännittävää, joten mediatyöskentely sopi hyvin aiheeseen.

Kaupunki

Lasten kanssa oli jo tehty omia kaupunkisuunnitelmia, tutkittu kaupunkien palveluja ja kaavoja, valokuvattu sekä rakennettu kierrätysmateriaaleista oma kaupunki (pinta-ala n. 2,5 m²). Kaupungissa jokaisella oli itse tehty rakennus: asuintalo, museo, tehdas, tutkimuslaitos, linna, metrotunnelin sisäänkäynti tai jokin muu rikkaan mielikuvituksen tuotos. Sinne rakennettiin myös viheralueita, joki siltoineen, autoteitä ja parkkipaikkoja, hautausmaakin kaupunkiin ilmestyi!

Mediatyöskentely kaupunkiaiheen ympärillä oli suunnitelmissa heti syksystä alkaen, mutta Oivalluksia eskarista! –koulutusten myötä ideoita kertyi koko ajan lisää. Ajatus kuvanmuokkauksesta heräsi, kun Hesarissa oli julkaistu kuvia, joissa Star Wars -aluksia lensi Helsingin keskustassa ja mm. Kuolemantähti leijaili Tuomiokirkon yläpuolella. YouTubessa oli myös julkaistu video, jossa imperiumi hyökkää Helsinkiin. Alukset kiisivät ympäri katuja ja itse Darth Vader laskeutui aluksellaan Esplanadille. Nämä herättivät lasten kesken pohdintaa mm. siitä, ovatko nämä tapahtumat osa Helsingin historiaa ja voiko tällaista videota olla, ellei sitä ole oikeasti tapahtunut. Pienet Star Wars -intoilijat selittivät tapahtumia tohkeissaan vanhemmilleen ja miettivät kavereiden kanssa videoiden ja kuvien todenperäisyyttä.

Koska käsitellyt kuvat ja video nostivat esille näin hienon aiheen medialukutaidon ja teknisten mahdollisuuksien ympärille, oli tähän tietysti pakko tarttua. Oivalluksia eskarista! –ohjauskäynniltä toivoimme vinkkejä, miten voisimme itse tehdä vastaavia taikoja sijoitellen lapsia heidän rakentamaansa kaupunkiin.

poika kaupungissa

Askartelimme päiväkodilta löytyneestä vihreästä muovirullasta green screenin, jonka edessä aloimme kuvata lapsia. Kokeilimme tabletilla muutamaa eri ohjelmaa, mutta lopulta päädyimme ilmaiseen Background Eraser -ohjelmaan. Se oli helpoin käyttää lasten kanssa. Siinä pystyi poistamaan taustaa sekä automaattisesti että manuaalisesti ja taustaväriksi kelpasi muutkin värit kuin tuo perinteinen vihreä väri. Vinkkinä voisi sanoa, että kirkkaanvihreä tausta toimii selkeästi parhaiten.

Taustan poistaminen ei ollut kovin nopeaa puuhaa, mutta työstimme kuvia aina sopivissa kohdissa muun toiminnan lomassa, joten kaikki lapset pääsivät kokeilemaan ohjelmaa. Kuvien viimeistely vaati tarkkuutta, joten siinä tarvittiin aikuisten apua.

tytot kaupungissa

Kun lapsen kuvasta oli saatu tehtyä taustasta irrallinen hahmo, otettiin käyttöön toinen ohjelma, PhotoLayers. Itse rakennettua kaupunkia oli valokuvattu jo etukäteen eri kulmista, läheltä ja kaukaa. Lapset päättivät, minne päin kaupunkia halusivat itsensä sijoittaa: Osalle oli tärkeää päästä oman talonsa luokse, toiset halusivat kävellä autotiellä, kun se nyt oli luvallista, ja osa lapsista seikkaili hautausmaalla tai kurkki talojen takaa. (Eraser-ohjelmalla on mahdollista leikata osa kuvasta pois, jolloin sen saa hyvin sijoitettua niin, että henkilö näyttää olevan esimerkiksi jonkin kohteen takana ja vain osa näkyy.) Kuvankäsittelyn mahdollisuuksia hyödynnettiin myös sijoittamalla kaupunkiin jättiläisiä ja mini-ihmisiä.

Kokeilimme myös Stop Motion –ohjelmaa kaupunkityöskentelyssä. Aluksi teimme videoita, joissa lapset kävelevät seinien läpi. Tämän tekniikan innoittamana kuvasimme videon, jossa kaupunkiin rakennettu bussi kulkee kaupungissa ja ottaa lapsia kyytiin ja lopulta kaikki nousevat bussista pois ja bussi ajaa pois kaupungista. Jäljittelimme lapsen rakentamaa bussia suurella keltaisella kartongilla, jonka ”sisään” lapset astelivat. Alussa ja väleissä kuvasimme bussia, jota lapset siirsivät katuja pitkin ja näin se näytti ajelevan kaupungissa. Video herätti paljon riemua ja naurua ja sitä katsottiin kerta toisensa jälkeen. Myös kuvia esiteltiin innokkaina vanhemmille.

Ohjauskäynti oli erittäin hyödyllinen toimintaan innostamisessa, ja sen jälkeen ohjelmia otettiin aktiivisesti käyttöön. Lapsilla syntyi koko ajan uusia ideoita, miten kuvankäsittelyä voisi hyödyntää: ”Mehän voisimme vaikka seistä jättimäisten käpyjen vieressä!” Molemmat ohjelmat ovat helppoja käyttää ja PhotoLayersilla samaan kuvaan voi liittää useampia kohteita, ”kerroksia”. Teimme esimerkiksi työpaikkaa vaihtavalle kasvattajalle läksiäiskorttiin kuvan, jossa kaikki ryhmän lapset olivat kaupungissa kyseisen aikuisen kanssa.

1463567338813

Kuvilla ja mittasuhteilla leikkiminen on ehdottomasti kokeilemisen arvoista ja helppoa nykyvälineillä. Työskentelyn myötä lapset tulivat myös hyvin tietoisiksi siitä, etteivät kaikki kuvat ja videot ole totta. Tosin vielä työskentelyn jälkeenkin joku kysyi: ”Milloin me sitten oikeasti menemme sinne kaupunkiin seikkailemaan?”.

No, tähän minulla ei ole välineitä, ainakaan vielä! 🙂

Kirjoittaja:
Lotta Toroi, pk Katajanokka, Helsinki

Mainokset

Nuutelon päiväkirja

nuutelo1

Hei olen Nuutelo. Minulla on suuret kuulevaiset korvat, tarkkaavaiset silmät, poskissa punaa ja pientä hymyä huulilla. Olen näkymätön Nuutelo, koska olen pieni ja osaan piiloutua kaikenlaisiin ahtaisiin koloihin. Tänä vuonna asuin koko vuoden Leskenlehden eskariryhmässä ja aina viikonloppuisin pääsin jännittävälle retkelle eskarilaisten koteihin.

Minut oli pakattu vähän nuhruiseen kangaskassiin, jossa minun lisäkseni oli mukana päiväkirja. Siinä oli seuraavanlainen tervehdysteksti. Hei! Nyt on sinun vuorosi ottaa Nuutelo kotiin. Sen mielestä on tylsää ja yksinäistä jäädä päiväkotiin, kun kaikilla muilla on vapaata. Nuutelolla on mukana päiväkirja, johon voit kirjoittaa, piirtää ja ottaa valokuvia siitä, mitä olette viikonloppuna puuhanneet. Toivottavasti teillä on hauskaa yhdessä!

Ja usko tai älä! Kyllä, meillä oli superhauskaa yhdessä. Sain leipoa, tehdä eskaritehtäviä, pelata shakkia hirviötä vastaan, pelata biljardia, katsoa lastenohjelmia, leikkiä, käydä Oulunkylän tekojääradalla, pulkkailemassa, Liikuntamyllyssä, Hoplopissa, hevostalleilla, poikien tanssitunnilla, elokuvissa, Heurekassa, teekutsuilla, grillailemassa, karkkiostoksilla, synttäreillä, McDonald’silla ja jopa Tukholmassa. Ja tapasinpas Minttu-kissankin!

nuutelo2

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja niin minullekin kävi. Mutta onneksi eskarilaiset saivat päiväkirjani muistoksi kevätjuhlissa. Siitä he muistavat aina meidän huisin hauskat seikkailut!

Kirjoittajat:
Sanna Aarnio & Heidi Eronen, pk Leskenlehti, Helsinki

Kuvat:
Myrsky ja Vilho

Merikotkien kirjastoprojekti

Kyselimme Merikotkien 14 lapsen eskariryhmässä viime vuoden lopussa lapsilta, mitä he haluaisivat eskarissa tehdä. Moni lapsi vastasi, että haluaisi käydä useammin kirjastossa. Asiaa mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että lähikirjastossa on jo käyty useasti, joten se on jo vähän liiankin tuttu lapsille. Päätimme, että voisimme käydä kevätlukukauden aikana viidessä erilaisessa helsinkiläisessä kirjastossa. Kirjastoiksi valitsimme mahdollisimman erilaisia, erityyppisiä ja eri puolilla Helsinkiä sijaitsevia hienoja kirjastoja. Viisi projektimme kirjastoa olivat Vuosaaren kirjasto, Pasilan kirjasto, Kallion kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto sekä Suomenlinnan kirjasto.

kirjastoja

Kirjastoille mennessämme tutustuimme ensin kirjastorakennukseen. Mietimme lasten kanssa seuraavia kysymyksiä: Onko rakennus vanha vai uusi? Onko se kaunis vai kenties ruma? Mistä materiaalista se on tehty?  Onko kirjaston edustalla taideteoksia ja jos niin millaisia ne ovat? Voiko sen ympäri kävellä? Kokeilimme sitten kävellä kirjaston ympäri, jotta saimme vastauksen tähän kysymykseen. Sisällä kirjastoissa tutkailimme myös hieman sisätilojen ulkonäköä ja sitä, huomaako sisätiloissa, että rakennus on uusi tai vanha.

kirjastoja2

Menimme aina kirjaston lastenosastolle ja tutustuimme ensin ryhmänä siihen. Mitä kirjoja lasten osastolla on? Miten ne on luokiteltu? Onko lastenosastolla muuta kuin kirjoja (esim. CD:itä, DVD:itä, lehtiä, tabletteja, tietokoneita ym.)? Kun olimme tutustuneet lastenosastoon, lapset saivat kirjastoissa erilaisia tehtäviä. Tehtävinä oli esimerkiksi: Etsi jokin sinua kiinnostava lasten tietokirja. Etsi kirja, jossa on kannessa sinun etunimen ensimmäinen kirjain. Etsi kirja, jossa on keltaista väriä kannessa.

Kun lapset olivat löytäneet mieleisen kirjan, kaikki saivat esitellä oman kirjansa muille ja kertoa, miksi oli sen valinnut ja mistä kirja kertoi. Tämän jälkeen lapset saivat vapaasti kulkea lasten osastolla ja lukea mieleisiään kirjoja. Pelasimme yhdessä kirjastossa myös tableteilla. Lopuksi vielä aikuinen luki joko lapsen tai aikuisen valitseman kuvakirjan koko ryhmälle.

Kirjastoprojektimme oli niin lasten kuin aikuistenkin mielestä todella mukava ja hauska tapa käydä enemmän kirjastossa. Samalla tutustuimme Helsinkiin ja kuljimme erilaisilla kulkuvälineillä. Näimme erilaista arkkitehtuuria ja erilaisia alueita. Lapset toivottavasti saivat mukavia kokemuksia kirjastoista ja osaavat suunnata niihin myöhemminkin.

Lasten mielestä kirjastoretkissä kivointa:

Se kun mentiin metrolla.”
Kaikki.”
Sininen kirjasto.”
Kun sai pelata tabletilla.”
Oli tosi hauskaa lukea kirjoja – eläinkirjat oli musta parhaita.”
Oli kivaa kattoo uusia kirjoja.”

Kirjoittaja:
Pilvi Markkanen, pk Merituuli, Helsinki

Kuvat:
Oivalluksia eskarista! -tiimi

Kevään merkkejä luupin läpi kuvattuna

kevaanmerkki3Tervehdys!

Päiväkoti Auringonkukan esiopetusväki suuntasi lähiympäristöön tutkimaan maaliskuun alkupuolella kevään merkkejä. Lähiympäristöön tutustuminen tapahtuu vähintään kerran kuukaudessa päiväkodin lähettyvillä olevassa metsässä. Esiopetuksen ryhmätiloissa on vuodenaikaympyrä, jota täydennämme lasten havaintojen perusteella vuodenaikoihin liittyvistä muutoksista.

Lähdimme esiopetusryhmän kanssa tutkimaan tableteilla lähiympäristöä ja kevään ensimmäisiä merkkejä luupin avulla. Luuppi on pieni suurennoslasi, jonka läpi katsottuna on mahdollista tarkastella havaittavaa kohdetta jopa kahdeksankertaisena. Opettelimme ympäristön tutkimisen ohessa myös tabletin ja siinä olevan kameran käyttöä. Tämän kertainen ympäristön tutkiminen lasten kanssa kuvaa hyvin oivaa tapaa hyödyntää nykyaikaisia välineitä ja dokumentoida tutkimaamme perinteisten opetuksellisten tapojen ohessa. Opetuksen tavoitteet ovat yhteydessä ”tutkin ja toimin ympäristössäni” -kokonaisuuteen.

Ensimmäisenä käytiin opettajan johdolla läpi päivän aihe ”kevään merkit” ja keskusteltiin kyseisestä aihepiiristä. Se koostui ympäristökasvatuksesta ja erityisesti lasten omista ajatuksista ja näkökulmista. Toiseksi annettiin ohjeet ja tavoitteet tutkimista varten. Lapset saivat vapaat kädet toteuttaa itseään ja tutkia havainnoiden asioita. Lasten tuli löytää ja tutkia itseään kiinnostava kohde, joka edustaa kevään merkkiä ja josta olisi tarkoitus kertoa myöhemminkin dokumentoidun kuvan perusteella päiväkodissa.

kevaanmerkki2Lapset tutkivat aluksi silmin ympäristöä ja seikkailivat metsässä etsien kevään merkkiä. Tämän jälkeen luupeilla tutkittiin tarkemmin löydettyä kohdetta. Luupilla tarkastelemisen jälkeen tutustuttiin tablettiin ja sen kameran käyttöön. Lapsi kuvasi havaitsemansa kevään merkin tabletin kameralla luupin läpi. Opettaja oli mukana kuvaushetkessä ja tarvittaessa auttoi laitteen hallinnassa ja käytössä.

Aamupäivän aikana saimme dokumentoitua muun muassa suurennettuja valokuvia lumesta, sammaleesta, osittain vihertävästä heinätuposta ja hiekkaisesta maaperästä. Vanha sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” pitää paikkansa. Suurennettu kuva tarjoaa mielenkiintoisen ja uuden näkökulman tuttuunkin asiaan.

kevaanmerkki1

Kirjoittaja:
Mikko Gröhn, pk Auringonkukka, Helsinki