Kuvaseikkailuja itse rakennetussa kaupungissa

Työskentelimme esiopetusryhmämme kanssa viime vuonna syksystä asti kaupunkiteeman ympärillä. Kaupunkiin voi liittyä vaikka mitä jännittävää, joten mediatyöskentely sopi hyvin aiheeseen.

Lasten kanssa oli jo tehty omia kaupunkisuunnitelmia, tutkittu kaupunkien palveluja ja kaavoja, valokuvattu sekä rakennettu kierrätysmateriaaleista oma kaupunki (pinta-ala n. 2,5 m²). Kaupungissa jokaisella oli itse tehty rakennus: asuintalo, museo, tehdas, tutkimuslaitos, linna, metrotunnelin sisäänkäynti tai jokin muu rikkaan mielikuvituksen tuotos. Sinne rakennettiin myös viheralueita, joki siltoineen, autoteitä ja parkkipaikkoja, hautausmaakin kaupunkiin ilmestyi!

Mediatyöskentely kaupunkiaiheen ympärillä oli suunnitelmissa heti syksystä alkaen, mutta Oivalluksia eskarista! –koulutusten myötä ideoita kertyi koko ajan lisää. Ajatus kuvanmuokkauksesta heräsi, kun Hesarissa oli julkaistu kuvia, joissa Star Wars -aluksia lensi Helsingin keskustassa ja mm. Kuolemantähti leijaili Tuomiokirkon yläpuolella. YouTubessa oli myös julkaistu video, jossa imperiumi hyökkää Helsinkiin. Alukset kiisivät ympäri katuja ja itse Darth Vader laskeutui aluksellaan Esplanadille. Nämä herättivät lasten kesken pohdintaa mm. siitä, ovatko nämä tapahtumat osa Helsingin historiaa ja voiko tällaista videota olla, ellei sitä ole oikeasti tapahtunut. Pienet Star Wars -intoilijat selittivät tapahtumia tohkeissaan vanhemmilleen ja miettivät kavereiden kanssa videoiden ja kuvien todenperäisyyttä.

Koska käsitellyt kuvat ja video nostivat esille näin hienon aiheen medialukutaidon ja teknisten mahdollisuuksien ympärille, oli tähän tietysti pakko tarttua. Oivalluksia eskarista! –ohjauskäynniltä toivoimme vinkkejä, miten voisimme itse tehdä vastaavia taikoja sijoitellen lapsia heidän rakentamaansa kaupunkiin.

Askartelimme päiväkodilta löytyneestä vihreästä muovirullasta green screenin, jonka edessä aloimme kuvata lapsia. Kokeilimme tabletilla muutamaa eri ohjelmaa, mutta lopulta päädyimme ilmaiseen Background Eraser -ohjelmaan. Se oli helpoin käyttää lasten kanssa. Siinä pystyi poistamaan taustaa sekä automaattisesti että manuaalisesti ja taustaväriksi kelpasi muutkin värit kuin tuo perinteinen vihreä väri. Vinkkinä voisi sanoa, että kirkkaanvihreä tausta toimii selkeästi parhaiten.

Taustan poistaminen ei ollut kovin nopeaa puuhaa, mutta työstimme kuvia aina sopivissa kohdissa muun toiminnan lomassa, joten kaikki lapset pääsivät kokeilemaan ohjelmaa. Kuvien viimeistely vaati tarkkuutta, joten siinä tarvittiin aikuisten apua.

Kun lapsen kuvasta oli saatu tehtyä taustasta irrallinen hahmo, otettiin käyttöön toinen ohjelma, PhotoLayers. Itse rakennettua kaupunkia oli valokuvattu jo etukäteen eri kulmista, läheltä ja kaukaa. Lapset päättivät, minne päin kaupunkia halusivat itsensä sijoittaa: Osalle oli tärkeää päästä oman talonsa luokse, toiset halusivat kävellä autotiellä, kun se nyt oli luvallista, ja osa lapsista seikkaili hautausmaalla tai kurkki talojen takaa. (Eraser-ohjelmalla on mahdollista leikata osa kuvasta pois, jolloin sen saa hyvin sijoitettua niin, että henkilö näyttää olevan esimerkiksi jonkin kohteen takana ja vain osa näkyy.) Kuvankäsittelyn mahdollisuuksia hyödynnettiin myös sijoittamalla kaupunkiin jättiläisiä ja mini-ihmisiä.

Kokeilimme myös Stop Motion –ohjelmaa kaupunkityöskentelyssä. Aluksi teimme videoita, joissa lapset kävelevät seinien läpi. Tämän tekniikan innoittamana kuvasimme videon, jossa kaupunkiin rakennettu bussi kulkee kaupungissa ja ottaa lapsia kyytiin ja lopulta kaikki nousevat bussista pois ja bussi ajaa pois kaupungista. Jäljittelimme lapsen rakentamaa bussia suurella keltaisella kartongilla, jonka ”sisään” lapset astelivat. Alussa ja väleissä kuvasimme bussia, jota lapset siirsivät katuja pitkin ja näin se näytti ajelevan kaupungissa. Video herätti paljon riemua ja naurua ja sitä katsottiin kerta toisensa jälkeen. Myös kuvia esiteltiin innokkaina vanhemmille.

Ohjauskäynti oli erittäin hyödyllinen toimintaan innostamisessa, ja sen jälkeen ohjelmia otettiin aktiivisesti käyttöön. Lapsilla syntyi koko ajan uusia ideoita, miten kuvankäsittelyä voisi hyödyntää: ”Mehän voisimme vaikka seistä jättimäisten käpyjen vieressä!” Molemmat ohjelmat ovat helppoja käyttää ja PhotoLayersilla samaan kuvaan voi liittää useampia kohteita, ”kerroksia”. Teimme esimerkiksi työpaikkaa vaihtavalle kasvattajalle läksiäiskorttiin kuvan, jossa kaikki ryhmän lapset olivat kaupungissa kyseisen aikuisen kanssa.

Kuvilla ja mittasuhteilla leikkiminen on ehdottomasti kokeilemisen arvoista ja helppoa nykyvälineillä. Työskentelyn myötä lapset tulivat myös hyvin tietoisiksi siitä, etteivät kaikki kuvat ja videot ole totta. Tosin vielä työskentelyn jälkeenkin joku kysyi: ”Milloin me sitten oikeasti menemme sinne kaupunkiin seikkailemaan?”.

No, tähän minulla ei ole välineitä, ainakaan vielä! 🙂

Kirjoittaja:
Lotta Toroi, pk Katajanokka, Helsinki

Itse tehdyt pehmolelut animaation tähtinä

Terveisiä Supertähdiltä!

Eskariryhmä Supertähdissä päätettiin tarttua härkää (mediakasvatusta) sarvista ja tehdä Stop Motion –animaatiot lasten kanssa käyttäen tablet-laitetta. Lapset olivat innokkaita esiintyjiä ja pitkin syksyä olimme saaneet nauttia lasten esittämistä pienistä näytelmistä, jotka he toteuttivat joko paperi- tai keppinukein tai itse näytellen. Esityksiä oli myös kuvattu ja yhdessä katsottu.

Projektissa lähdettiin liikkeelle pehmolelujen teosta. Lapset suunnittelivat itselleen pehmolelut A4-paperille. Suunnitelma leikattiin irti ja tällä kaavalla leikattiin pehmolelun etu- ja takapuoli huopakankaasta. Pehmolelujen valmistuttua lapset esittelivät ne toisilleen miettien samalla, mitkä niistä sopisivat samaan elokuvaan ja samalla valittiin pari animaation tekoon.

Kun parit oli valittu, lasten kanssa mietittiin elokuvan rakennetta ajatuksella, että sillä pitää olla alku, keskikohta ja loppu. Lapset saivat tehtäväksi keksiä parin kanssa tarinan ja piirtää siitä sarjakuvan. Aikuinen kirjoitti juonen ylös ja lapset keksivät vielä tarinalle nimen ja piirsivät animaation ensimmäisen kuvan.

Sen jälkeen alettiin miettiä lavasteita. Hyödynnettiin eskarissa valmiina olevaa talvimaisemaa, nukkekotia ja pikkukeittiötä. Yhdessä rakennettiin tikapuita ja kuusia ja maalattiin sademetsätaustoja.

Kun kaikki oli valmista, aloitettiin kuvaus. Päädyimme siihen, että aikuinen toimi kuvaajana ja lapset liikuttivat omia pehmojaan ja lavasteita tarpeen mukaan. Kunkin animaation tallentamiseen meni reilu tunti ja kun lapset olivat tyytyväisiä tarinaansa, se tallennettiin ja lisättiin ääni kuvan päälle. Stop Motion-ohjelma oli helppokäyttöinen ja olimme erittäin tyytyväisiä lopputuloksiin.

Kun kaikki animaatiot olivat valmiita, järjestimme elokuvien ensi-illan, johon kutsuttiin lasten perheet. Lapset esittelivät pehmolelunsa, kertoivat elokuvan nimen ja elokuvien katsomisen jälkeen lapset kukitettiin raikuvien aplodien saattelemana!

 

Video, pehmot ja tarina:
Lotta ja Milla

Kirjoittaja:
Salla Lintunen, pk Hakuninmaa, Helsinki

Kevään merkkejä luupin läpi kuvattuna

Tervehdys!

Päiväkoti Auringonkukan esiopetusväki suuntasi lähiympäristöön tutkimaan maaliskuun alkupuolella kevään merkkejä. Lähiympäristöön tutustuminen tapahtuu vähintään kerran kuukaudessa päiväkodin lähettyvillä olevassa metsässä. Esiopetuksen ryhmätiloissa on vuodenaikaympyrä, jota täydennämme lasten havaintojen perusteella vuodenaikoihin liittyvistä muutoksista.

Lähdimme esiopetusryhmän kanssa tutkimaan tableteilla lähiympäristöä ja kevään ensimmäisiä merkkejä luupin avulla. Luuppi on pieni suurennoslasi, jonka läpi katsottuna on mahdollista tarkastella havaittavaa kohdetta jopa kahdeksankertaisena. Opettelimme ympäristön tutkimisen ohessa myös tabletin ja siinä olevan kameran käyttöä. Tämän kertainen ympäristön tutkiminen lasten kanssa kuvaa hyvin oivaa tapaa hyödyntää nykyaikaisia välineitä ja dokumentoida tutkimaamme perinteisten opetuksellisten tapojen ohessa. Opetuksen tavoitteet ovat yhteydessä ”tutkin ja toimin ympäristössäni” -kokonaisuuteen.

Ensimmäisenä käytiin opettajan johdolla läpi päivän aihe ”kevään merkit” ja keskusteltiin kyseisestä aihepiiristä. Se koostui ympäristökasvatuksesta ja erityisesti lasten omista ajatuksista ja näkökulmista. Toiseksi annettiin ohjeet ja tavoitteet tutkimista varten. Lapset saivat vapaat kädet toteuttaa itseään ja tutkia havainnoiden asioita. Lasten tuli löytää ja tutkia itseään kiinnostava kohde, joka edustaa kevään merkkiä ja josta olisi tarkoitus kertoa myöhemminkin dokumentoidun kuvan perusteella päiväkodissa.

Lapset tutkivat aluksi silmin ympäristöä ja seikkailivat metsässä etsien kevään merkkiä. Tämän jälkeen luupeilla tutkittiin tarkemmin löydettyä kohdetta. Luupilla tarkastelemisen jälkeen tutustuttiin tablettiin ja sen kameran käyttöön. Lapsi kuvasi havaitsemansa kevään merkin tabletin kameralla luupin läpi. Opettaja oli mukana kuvaushetkessä ja tarvittaessa auttoi laitteen hallinnassa ja käytössä.

Aamupäivän aikana saimme dokumentoitua muun muassa suurennettuja valokuvia lumesta, sammaleesta, osittain vihertävästä heinätuposta ja hiekkaisesta maaperästä. Vanha sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” pitää paikkansa. Suurennettu kuva tarjoaa mielenkiintoisen ja uuden näkökulman tuttuunkin asiaan.

Kirjoittaja:
Mikko Gröhn, pk Auringonkukka, Helsinki