Kaikki lähti liikkeelle kun mietimme kollegani Timo Nuutisen kanssa luontevaa tapaa nivoa mediakasvatuksellisia sisältöjä osaksi arkista, perinteistä musiikki- ja ilmaisukasvatusta. Tavoitteenamme oli yhdessä lasten kanssa kuvata suoraa musiikkiohjelmaa mahdollisimman vähällä vaivalla, ilman kuvatun materiaalin jälkityöstöä. Ideasta muotoutui fiktiivinen Kaksi Torvea! -musiikkiohjelma, jonka toteutukseen talon kaikki ryhmät omalla panoksellaan osallistuivat.
Päiväkodissamme oli pitkät perinteet koko talon yhteisillä, säännöllisillä musiikkihetkillä. Niiden järjestämiseen löytyi rakennuksesta oivallinen sali, johon kaikki neljä lapsiryhmäämme mahtuivat sopuisan väljästi yhdessä laulamaan ja leikkimään. Ryhmät vuorottelivat lauluhetkien suunnittelu- ja vetovastuun kanssa. Näiden musiikillisten tuokioiden ohjelma vuodettiin hyvissä ajoin ryhmille, jotta osallistujille tarjoutui mahdollisuus asianmukaisesti valmistautua tilaisuuksiin. Näiden yhteisöllisyyttä lisäävien laulajaisten sisältö liittyi usein päiväkodin yhteiseen teemaan, vuotuisiin juhliin tai muuhun ajankohtaiseen juttuun.
Kaksi Torvea -ideassa valjastimme uuteen käyttöön talomme vanhan television, johon kytkimme kiinni ryhmämme digikameran. Tämän aparaattiduon sijoitimme salimme nurkkaan, jolloin kaikki tilaisuuteen osallistuneet näkivät digikameran kuvaa suorana televisioruudun kautta. Eli “lavan” tapahtumia pystyi seuraamaan sekä televisiosta että livenä lavalla samaan aikaan. Ilman televisiovastaanotinta suoran lähetyksen voisi toteuttaa esimerkiksi videotykillä, johon voi usein samalla tavalla kytkeä digikameran tai videokameran suoraan kiinni.
Minä ja kollegani toimimme tilaisuuden juontajina ja lapset toimivat esiintyjinä, haastateltavina sekä laulavana ja leikkivänä yleisönä. Ohjelmasta päästiin nauttimaan siis suoraan ruudulta ja samalla konkretisoitui oivallisesti televisio-ohjelman tekeminen. Tallensimme myös digitaalisella sanelimella musiikkiohjelmassa lauletut kappaleet, jotka olivat näin myöhemmin helposti jaettavissa perheille kuunneltaviksi ja mahdollisesti mukana laulettaviksi ja leikittäviksi. Musiikin tallentamiseen olisi voinut käyttää myös tablettia, kännykkää tai muuta soveltuvaa digivälinettä.
Toki musiikkihetken kuvallinen tallentaminen ja siitä jälkikäteen nauttiminenkin tarjoaa elämyksellisiä hetkiä, kokemuksen sisällön tuottamisesta, esiintymisestä ja kuvaamisesta. Tällöin voi halutessaan ohjelman vielä kuorruttaa alku- ja lopputeksteillä ja muilla asiaankuuluvilla yksityiskohdilla, jotta lopputulos vastaisi ulkoasultaan mahdollisimman tarkasti oikeaa televisio-ohjelmaa.
Musiikki, laululeikit, tanssi tarjoavat moninaisia kiehtovia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia nivoa luontevasti tieto- ja viestintätekniikka pedagogiseen käyttöön. Kannattaa lähteä liikkeelle lasten kanssa yhdessä tehden ja kokeillen, kun toimintamalli on tullut tutuksi, voi kasvattaja itse siirtyä sivummalle ja antaa lapsille mahdollisuuden ottaa enemmän esimerkiksi juonto-, haastattelu- ja kuvausvastuuta. Ohjelmaa tehdessä saa samalla dokumentoitua lasten mielipiteitä, esityksiä, leikkiä ja laulua, joita voi sovitusti, näppärästi näyttää ja jakaa esimerkiksi vanhemmille. Kaksi Torvea -musiikkihetket tarjosivat luontevan tavan mediakasvatuksen nivomiseen osaksi varhaiskasvatuksen musiikkikasvatusta.
Kirjoittaja:
Jerkka Laakkonen, Oivalluksia eskarista! -hanke
Oivalluksia eskarista varhaiskasvatukseen! 