Kuvaseikkailuja itse rakennetussa kaupungissa

Työskentelimme esiopetusryhmämme kanssa viime vuonna syksystä asti kaupunkiteeman ympärillä. Kaupunkiin voi liittyä vaikka mitä jännittävää, joten mediatyöskentely sopi hyvin aiheeseen.

Lasten kanssa oli jo tehty omia kaupunkisuunnitelmia, tutkittu kaupunkien palveluja ja kaavoja, valokuvattu sekä rakennettu kierrätysmateriaaleista oma kaupunki (pinta-ala n. 2,5 m²). Kaupungissa jokaisella oli itse tehty rakennus: asuintalo, museo, tehdas, tutkimuslaitos, linna, metrotunnelin sisäänkäynti tai jokin muu rikkaan mielikuvituksen tuotos. Sinne rakennettiin myös viheralueita, joki siltoineen, autoteitä ja parkkipaikkoja, hautausmaakin kaupunkiin ilmestyi!

Mediatyöskentely kaupunkiaiheen ympärillä oli suunnitelmissa heti syksystä alkaen, mutta Oivalluksia eskarista! –koulutusten myötä ideoita kertyi koko ajan lisää. Ajatus kuvanmuokkauksesta heräsi, kun Hesarissa oli julkaistu kuvia, joissa Star Wars -aluksia lensi Helsingin keskustassa ja mm. Kuolemantähti leijaili Tuomiokirkon yläpuolella. YouTubessa oli myös julkaistu video, jossa imperiumi hyökkää Helsinkiin. Alukset kiisivät ympäri katuja ja itse Darth Vader laskeutui aluksellaan Esplanadille. Nämä herättivät lasten kesken pohdintaa mm. siitä, ovatko nämä tapahtumat osa Helsingin historiaa ja voiko tällaista videota olla, ellei sitä ole oikeasti tapahtunut. Pienet Star Wars -intoilijat selittivät tapahtumia tohkeissaan vanhemmilleen ja miettivät kavereiden kanssa videoiden ja kuvien todenperäisyyttä.

Koska käsitellyt kuvat ja video nostivat esille näin hienon aiheen medialukutaidon ja teknisten mahdollisuuksien ympärille, oli tähän tietysti pakko tarttua. Oivalluksia eskarista! –ohjauskäynniltä toivoimme vinkkejä, miten voisimme itse tehdä vastaavia taikoja sijoitellen lapsia heidän rakentamaansa kaupunkiin.

Askartelimme päiväkodilta löytyneestä vihreästä muovirullasta green screenin, jonka edessä aloimme kuvata lapsia. Kokeilimme tabletilla muutamaa eri ohjelmaa, mutta lopulta päädyimme ilmaiseen Background Eraser -ohjelmaan. Se oli helpoin käyttää lasten kanssa. Siinä pystyi poistamaan taustaa sekä automaattisesti että manuaalisesti ja taustaväriksi kelpasi muutkin värit kuin tuo perinteinen vihreä väri. Vinkkinä voisi sanoa, että kirkkaanvihreä tausta toimii selkeästi parhaiten.

Taustan poistaminen ei ollut kovin nopeaa puuhaa, mutta työstimme kuvia aina sopivissa kohdissa muun toiminnan lomassa, joten kaikki lapset pääsivät kokeilemaan ohjelmaa. Kuvien viimeistely vaati tarkkuutta, joten siinä tarvittiin aikuisten apua.

Kun lapsen kuvasta oli saatu tehtyä taustasta irrallinen hahmo, otettiin käyttöön toinen ohjelma, PhotoLayers. Itse rakennettua kaupunkia oli valokuvattu jo etukäteen eri kulmista, läheltä ja kaukaa. Lapset päättivät, minne päin kaupunkia halusivat itsensä sijoittaa: Osalle oli tärkeää päästä oman talonsa luokse, toiset halusivat kävellä autotiellä, kun se nyt oli luvallista, ja osa lapsista seikkaili hautausmaalla tai kurkki talojen takaa. (Eraser-ohjelmalla on mahdollista leikata osa kuvasta pois, jolloin sen saa hyvin sijoitettua niin, että henkilö näyttää olevan esimerkiksi jonkin kohteen takana ja vain osa näkyy.) Kuvankäsittelyn mahdollisuuksia hyödynnettiin myös sijoittamalla kaupunkiin jättiläisiä ja mini-ihmisiä.

Kokeilimme myös Stop Motion –ohjelmaa kaupunkityöskentelyssä. Aluksi teimme videoita, joissa lapset kävelevät seinien läpi. Tämän tekniikan innoittamana kuvasimme videon, jossa kaupunkiin rakennettu bussi kulkee kaupungissa ja ottaa lapsia kyytiin ja lopulta kaikki nousevat bussista pois ja bussi ajaa pois kaupungista. Jäljittelimme lapsen rakentamaa bussia suurella keltaisella kartongilla, jonka ”sisään” lapset astelivat. Alussa ja väleissä kuvasimme bussia, jota lapset siirsivät katuja pitkin ja näin se näytti ajelevan kaupungissa. Video herätti paljon riemua ja naurua ja sitä katsottiin kerta toisensa jälkeen. Myös kuvia esiteltiin innokkaina vanhemmille.

Ohjauskäynti oli erittäin hyödyllinen toimintaan innostamisessa, ja sen jälkeen ohjelmia otettiin aktiivisesti käyttöön. Lapsilla syntyi koko ajan uusia ideoita, miten kuvankäsittelyä voisi hyödyntää: ”Mehän voisimme vaikka seistä jättimäisten käpyjen vieressä!” Molemmat ohjelmat ovat helppoja käyttää ja PhotoLayersilla samaan kuvaan voi liittää useampia kohteita, ”kerroksia”. Teimme esimerkiksi työpaikkaa vaihtavalle kasvattajalle läksiäiskorttiin kuvan, jossa kaikki ryhmän lapset olivat kaupungissa kyseisen aikuisen kanssa.

Kuvilla ja mittasuhteilla leikkiminen on ehdottomasti kokeilemisen arvoista ja helppoa nykyvälineillä. Työskentelyn myötä lapset tulivat myös hyvin tietoisiksi siitä, etteivät kaikki kuvat ja videot ole totta. Tosin vielä työskentelyn jälkeenkin joku kysyi: ”Milloin me sitten oikeasti menemme sinne kaupunkiin seikkailemaan?”.

No, tähän minulla ei ole välineitä, ainakaan vielä! 🙂

Kirjoittaja:
Lotta Toroi, pk Katajanokka, Helsinki

Elämää eskarissa – lapset haastattelijoina

Projektimme lähti käyntiin lasten haastatteluilla. Niissä nousi esiin lasten toive oman videon tekemisestä. Yhteisten keskusteluiden jälkeen päätimme tehdä lasten oman ”tervetuliaisvideon” tuleville eskareille. Videolla lapset kertoisivat kaikesta siitä, mitä eskarissa tapahtuu. Samalla he saisivat itselleen hienon muiston kuluneesta toimintavuodesta.

Lapset olivat kuvanneet paljon ryhmässämme pitkin vuotta, mutta videokuvaus oli vielä vierasta ja hieman jännittävääkin. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli videoida sitä, mitä eskarissa tapahtuu eri kellonaikoina, mutta suunnitelma muuttui pian ensimmäisten kuvausten jälkeen. Huomasimme, että materiaali soveltui paremmin vapaamuotoisempaan kertomukseen lasten elämästä eskarissa.

Videon rungoksi muodostuivat eskareiden toisistaan tekemät haastattelut. Niissä he kertoivat siitä, mikä eskarissa oli kaikista mukavinta. Haastatteleminen ja kuvaaminen olivat lapsista hauskaa puuhaa. Itsenäinen tuottaminen: digikameralla käsivaralla kuvaaminen ja samaan aikaan kaverin haastatteleminen tekivät kokonaisuudesta kerrassaan mahtavan, omaleimaisen ja ryhmän näköisen.

Päätimme lisätä videolle eskarivuoden aikana otettuja kuvia, jotka havainnollistivat lasten haastatteluissa esiin nostamia asioita. Leikin tärkeys nousi esiin monissa haastatteluissa ja kuvien kautta saimme lasten leikin monipuolisuuden ja rikkauden hienosti videolle näkyväksi.

Kokosimme kertyneistä materiaaleista videon Windowsin Movie Makerillä, jonka saimme ryhmämme koneeseen virastomme atk-tuelta pyytämällä. Ohjelman perustoimintojen käyttäminen, esimerkiksi erillisten videoiden ja kuvien liittäminen yhdeksi kokonaisuudeksi, oli varsin helppoa. Ainoa asia, joka editointivaiheessa harmitti, oli hieman kiireinen aikataulu. Sen takia lapsilla ei ollut oikein mahdollisuutta osallistua videon editointiin. Lopuksi lisäsimme videoomme vielä musiikin ja avot! Sitten olimmekin valmiita ensi-iltapäiväesitykseen!

Kertojat:
Hemulit-ryhmät, pk Valkea, Helsinki

Mediakasvatuksellisia oivalluksia

Oivalluksia Eskarista! -hanke herätti eskarissamme pieniä ja vähän suurempia mediatoimijoita. Aluksi meitä mietitytti tiimissämme, miten toteuttaa mediakasvatusta vähäisten laitteiden vuoksi. Mediakasvatuskeskustelu kääntyy usein puheeksi välineistä, laitteista, ja meillä oli ryhmässämme käytössä ainoastaan yksi digikamera ja lasten tietokone ilman nettiyhteyttä. Meistä tuntui, että lapsilla on kotona käytettävissään paljon uudenaikaisempia laitteita kuin eskarissa, joten jännitimme, että miten saamme heidät innostumaan ja keskustelun vanhempien kanssa käännettyä välineistä sisältöihin. Halusimme näyttää, että mediakasvatusta voi toteuttaa myös näillä välineillä, joita meillä on.

Kävimme tiimissämme keskustelua omista mediakäsityksistämme ja huomasimme, että mehän toteutamme mediakasvatusta ryhmässämme jo varsin monipuolisesti. Halusimme kuitenkin laajentaa käsitystämme ja täydentää kotien mediakasvatusta olemassa olevilla välineillä ja taidoilla. Yksikössämmekin kiinnostuttiin mediakasvatusteemasta ja kasvatushenkilöstön kevään kehittämispäivän teemaksi valikoitui mediakasvatus varhaiskasvatuksessa. Yhteinen orientaatio teemaan helpotti ja mahdollisti osaltaan ideoiden jakamisen myös yksikkömme ryhmien välillä.

Vuoden aikana teimme monenlaista mediakasvatukseen liittyen. Se nivoutui keskeiseksi ja luontevaksi osaksi arkeamme, punaiseksi langaksi, joka läpäisi toiminnan. Aluksi selvitimme lapsille ja vanhemmille tehdyn mediakyselyn avulla, millaisia käsityksiä, ajatuksia ja toiveita heillä on mediateemaan liittyen. Kyselyssä tuli ilmi esimerkiksi, että eskareita mietityttivät pelottavat kohtaukset televisiossa ja vanhempia ikärajat sekä lukemisen tukeminen. Vanhemmat toivoivat myös lisää ilmaisun käyttöä.

Tartuimme aluksi ryhmän kanssa lapsia askarruttaneisiin televisio-ohjelmien pelkoihin. Olen ajatellut, että lasten tunnekasvatus on keskustelua heidän kokemuksistaan muun muassa pelottavista ohjelmista ja keinoista, miten toimia, jos pelottaa. Käytimme tunteiden ilmaisuun ja sanallistamiseen esimerkiksi erilaisia kuvia. Hyödynsin muutenkin paljon erilaista kuvamateriaalia toimintaympäristössä havainnollistamassa esim. lauluja, kertomuksia ja matemaattisia käsitteitä.

Kuvan tuottamisen moniin ulottuvuuksiin tutustuimme lasten kanssa mm. valmistamalla omat kamerat pahvista. Kameroillaan he opettelivat mm. rajaamaan kuvaa ja tarvittaessa pyytämään ystävällisesti kuvauslupaa. Rajaamastaan otoksesta lapset piirsivät filmirullaan näkymää vastaavan kuvan. Isänpäivän kynnyksellä eskarit kirjoittivat tiedotteen, jossa he kutsuivat isät valokuvaamo Diplomiin. Siellä eskarit kuvasivat isänsä oikeilla kameroilla. Kuvat liitettiin itsetehtyyn kännykkään taustakuvaksi, ja lisäksi siihen kirjoitettiin isälle tekstiviesti. Vuoden aikana eskarit kokosivat omaa eskarikirjaa, johon tuli mm. heidän ottamiaan valokuvia, tarinoita, sadutuksia, runoja ja tietoiskuja.

Ryhmässä annoimme enemmän tilaa lasten halulle esiintyä ja esittää osaamistaan muille. Kaksi poikaa esimerkiksi aloitti kitaran soiton ja he halusivat pitää meille ”keikan”. Näistä lasten erilaisista esityksistä muodostui kevätkaudelle pysyvä rakenne, Lasten Talentti, jossa he kuukausittain saivat esitellä osaamistaan. Talent-päivien välissä varasimme heille aikaa suunnitella ja harjoitella esityksiään, yksin, pareittain tai ryhmässä. Aikuiset auttoivat tarvittaessa esimerkiksi musiikin tai rekvisiitan etsimisessä ja miettivät yhdessä lasten kanssa erilaisia rooleja esityksiin myös aremmille lapsille.

Teimme pitkin kevättä myös Pöllövaari-käsinuken avulla omia Pöllölaakson uutisia. Näiden omien uutisten ja mainosten käsittelyn ja tekemisen kautta keskustelimme mm. siitä, että mikä on totta, mikä satua ja miten eron voi huomata – vai voiko?

Kevätjuhlammekin rakentuivat lasten Talent-esitysten ja Pöllölaakson uutisten ympärille. Näin kevätjuhlassa vanhemmat näkivät kaikkea sitä, mitä toimintavuoden aikana olimme lasten kanssa tehneet ja minkä he olivat tärkeäksi kokeneet.

Olen voinut ilokseni huomata toimineeni jo aikaisemmin mediakasvattajana. Tietoisuus omasta toiminnasta on tehnyt työskentelystä nyt entistä tavoitteellisempaa. Lisäksi esimerkiksi median käsittely ”lapsen silmin” on antanut uusia näkökulmia median tulkintaan, ja lasten leikin havainnointi on avartanut käsitystäni mediasta.

Pidän merkityksellisenä lasten hyvinvoinnille, että heitä kannustetaan oman toimintakulttuurin kehittämisessä. Tähän liittyvät läheisesti erilaiset mediateot, jotka ovat konkreettisia, suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti lapsen kanssa arjessa toteutettavia pienempiä ja suurempia projekteja. Esimerkiksi lasten toimintaympäristön rikastuttaminen yhdessä säännöllisesti, myös mediasisällöt huomioiden, herättää heidän uteliaisuuden tutkimiseen, ihmettelyyn ja kokeilemiseen.

Olen pitänyt tärkeänä myös sitä, että vanhemmat ja lapset voivat olla osallisena mediakasvatuksen sisällön suunnittelussa. Keskeistä on myös yhteistyö alkuopetuksen kanssa, jossa pyrimme rakentamaan yhdessä mahdollisimman eheää oppimispolkua myös mediakasvatusteemat huomioiden. Kiinnostavaksi koen myös kasvattajien ja toisaalta lapsiryhmien välisen verkostoitumisen. Yhteistyö esimerkiksi toisen esiopetusryhmän kanssa tarjoaa mahdollisuuksia mm. toimintamallien, ajatusten ja ideoiden jakamiseen.

Kirjoittaja:
Hannele Hirvonen, pk Kukkaniitty, Helsinki

Kuvat:
Oivalluksia eskarista! -tiimi

Nuutelon päiväkirja

Hei olen Nuutelo. Minulla on suuret kuulevaiset korvat, tarkkaavaiset silmät, poskissa punaa ja pientä hymyä huulilla. Olen näkymätön Nuutelo, koska olen pieni ja osaan piiloutua kaikenlaisiin ahtaisiin koloihin. Tänä vuonna asuin koko vuoden Leskenlehden eskariryhmässä ja aina viikonloppuisin pääsin jännittävälle retkelle eskarilaisten koteihin.

Minut oli pakattu vähän nuhruiseen kangaskassiin, jossa minun lisäkseni oli mukana päiväkirja. Siinä oli seuraavanlainen tervehdysteksti. Hei! Nyt on sinun vuorosi ottaa Nuutelo kotiin. Sen mielestä on tylsää ja yksinäistä jäädä päiväkotiin, kun kaikilla muilla on vapaata. Nuutelolla on mukana päiväkirja, johon voit kirjoittaa, piirtää ja ottaa valokuvia siitä, mitä olette viikonloppuna puuhanneet. Toivottavasti teillä on hauskaa yhdessä!

Ja usko tai älä! Kyllä, meillä oli superhauskaa yhdessä. Sain leipoa, tehdä eskaritehtäviä, pelata shakkia hirviötä vastaan, pelata biljardia, katsoa lastenohjelmia, leikkiä, käydä Oulunkylän tekojääradalla, pulkkailemassa, Liikuntamyllyssä, Hoplopissa, hevostalleilla, poikien tanssitunnilla, elokuvissa, Heurekassa, teekutsuilla, grillailemassa, karkkiostoksilla, synttäreillä, McDonald’silla ja jopa Tukholmassa. Ja tapasinpas Minttu-kissankin!

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja niin minullekin kävi. Mutta onneksi eskarilaiset saivat päiväkirjani muistoksi kevätjuhlissa. Siitä he muistavat aina meidän huisin hauskat seikkailut!

Kirjoittajat:
Sanna Aarnio & Heidi Eronen, pk Leskenlehti, Helsinki

Kuvat:
Myrsky ja Vilho

Merikotkien kirjastoprojekti

Kyselimme Merikotkien 14 lapsen eskariryhmässä viime vuoden lopussa lapsilta, mitä he haluaisivat eskarissa tehdä. Moni lapsi vastasi, että haluaisi käydä useammin kirjastossa. Asiaa mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että lähikirjastossa on jo käyty useasti, joten se on jo vähän liiankin tuttu lapsille. Päätimme, että voisimme käydä kevätlukukauden aikana viidessä erilaisessa helsinkiläisessä kirjastossa. Kirjastoiksi valitsimme mahdollisimman erilaisia, erityyppisiä ja eri puolilla Helsinkiä sijaitsevia hienoja kirjastoja. Viisi projektimme kirjastoa olivat Vuosaaren kirjasto, Pasilan kirjasto, Kallion kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto sekä Suomenlinnan kirjasto.

Kirjastoille mennessämme tutustuimme ensin kirjastorakennukseen. Mietimme lasten kanssa seuraavia kysymyksiä: Onko rakennus vanha vai uusi? Onko se kaunis vai kenties ruma? Mistä materiaalista se on tehty?  Onko kirjaston edustalla taideteoksia ja jos niin millaisia ne ovat? Voiko sen ympäri kävellä? Kokeilimme sitten kävellä kirjaston ympäri, jotta saimme vastauksen tähän kysymykseen. Sisällä kirjastoissa tutkailimme myös hieman sisätilojen ulkonäköä ja sitä, huomaako sisätiloissa, että rakennus on uusi tai vanha.

Menimme aina kirjaston lastenosastolle ja tutustuimme ensin ryhmänä siihen. Mitä kirjoja lasten osastolla on? Miten ne on luokiteltu? Onko lastenosastolla muuta kuin kirjoja (esim. CD:itä, DVD:itä, lehtiä, tabletteja, tietokoneita ym.)? Kun olimme tutustuneet lastenosastoon, lapset saivat kirjastoissa erilaisia tehtäviä. Tehtävinä oli esimerkiksi: Etsi jokin sinua kiinnostava lasten tietokirja. Etsi kirja, jossa on kannessa sinun etunimen ensimmäinen kirjain. Etsi kirja, jossa on keltaista väriä kannessa.

Kun lapset olivat löytäneet mieleisen kirjan, kaikki saivat esitellä oman kirjansa muille ja kertoa, miksi oli sen valinnut ja mistä kirja kertoi. Tämän jälkeen lapset saivat vapaasti kulkea lasten osastolla ja lukea mieleisiään kirjoja. Pelasimme yhdessä kirjastossa myös tableteilla. Lopuksi vielä aikuinen luki joko lapsen tai aikuisen valitseman kuvakirjan koko ryhmälle.

Kirjastoprojektimme oli niin lasten kuin aikuistenkin mielestä todella mukava ja hauska tapa käydä enemmän kirjastossa. Samalla tutustuimme Helsinkiin ja kuljimme erilaisilla kulkuvälineillä. Näimme erilaista arkkitehtuuria ja erilaisia alueita. Lapset toivottavasti saivat mukavia kokemuksia kirjastoista ja osaavat suunnata niihin myöhemminkin.

Lasten mielestä kirjastoretkissä kivointa:

”Se kun mentiin metrolla.”
”Kaikki.”
”Sininen kirjasto.”
”Kun sai pelata tabletilla.”
”Oli tosi hauskaa lukea kirjoja – eläinkirjat oli musta parhaita.”
”Oli kivaa kattoo uusia kirjoja.”

Kirjoittaja:
Pilvi Markkanen, pk Merituuli, Helsinki

Kuvat:
Oivalluksia eskarista! -tiimi

Mustikoiden mediaviikko

Päiväkoti Vaahteran eskarilaiset, Mustikat, viettivät mediaviikkoa, jonka aikana tutustuttiin sanomalehtiin, valokuviin ja kuvaamiseen sekä keskusteltiin lasten mediakokemuksista. Lisäksi lapset saivat parin kanssa pelata tabletille ladattuja oppimispelejä.

Viikon alussa tutustuttiin sanomalehteen tutkimalla sen sisältöä ja leikkaamalla irti kirjaimia. Toisena päivänä keskityimme uutisiin ja teimme pienryhmissä omia uutisia päiväkotiympäristöön liittyvistä asioista. Uutisten jälkeen vuorossa olivat mainokset. Keskustelimme mainosten eri muodoista, niiden näkyvyydestä ja tarkoituksesta sekä teimme omia mainoksia.

Myös valokuviin tutustuimme lehdestä leikattujen kuvien kautta. Mietimme mitä kuvissa on, mistä ne on otettu, millaisia kuvakulmia niissä on käytetty sekä pohdimme, mihin uutiseen kuva sopisi.

Eskarit olivat aiemmin ommelleet omat eskarihahmonsa, jotka nyt saivat toimia lasten itse ottamien kuvien malleina. Lapset miettivät oman lempipaikkansa eskarissa ja veivät hahmonsa sinne kuvattavaksi. Kuvia ottaessa tärkeää oli miettiä muun muassa, kuinka läheltä ja mistä kulmasta kuvan ottaa.

Viimeisenä mediapäivänä keskustelimme yhdessä lasten mediakokemuksista, mediankäytöstä ja mediapeloista. Koko ryhmä jaksoi hienosti kuunnella toisten mediaan liittyviä ajatuksia etenkin kun yhteisiä kokemuksia ja suosikkiohjelmia löytyikin runsaasti.

Viikon aikana syntyi eskarilaisten oma sanomalehti, ”Vaahteran sanomat”, joka sisälsi lasten tekemiä uutisia, mainoksia, sarjakuvia ja säätiedotuksia. Lehti, lehden sisältöön viittaavat ”lööpit” ja kooste lasten mediakokemuksista olivat päiväkodin eteisessä kaikkien luettavissa mediaviikon jälkeen.

Mediaviikko oli lapsista hurjan hauska ja etenkin valokuvaaminen kiinnosti kaikkia. Projekti oli myös mediavälineistön kannalta helppo toteuttaa.

Kirjoittaja:
Maria Lehtinen, pk Vaahtera, Helsinki

Itse tehdyt pehmolelut animaation tähtinä

Terveisiä Supertähdiltä!

Eskariryhmä Supertähdissä päätettiin tarttua härkää (mediakasvatusta) sarvista ja tehdä Stop Motion –animaatiot lasten kanssa käyttäen tablet-laitetta. Lapset olivat innokkaita esiintyjiä ja pitkin syksyä olimme saaneet nauttia lasten esittämistä pienistä näytelmistä, jotka he toteuttivat joko paperi- tai keppinukein tai itse näytellen. Esityksiä oli myös kuvattu ja yhdessä katsottu.

Projektissa lähdettiin liikkeelle pehmolelujen teosta. Lapset suunnittelivat itselleen pehmolelut A4-paperille. Suunnitelma leikattiin irti ja tällä kaavalla leikattiin pehmolelun etu- ja takapuoli huopakankaasta. Pehmolelujen valmistuttua lapset esittelivät ne toisilleen miettien samalla, mitkä niistä sopisivat samaan elokuvaan ja samalla valittiin pari animaation tekoon.

Kun parit oli valittu, lasten kanssa mietittiin elokuvan rakennetta ajatuksella, että sillä pitää olla alku, keskikohta ja loppu. Lapset saivat tehtäväksi keksiä parin kanssa tarinan ja piirtää siitä sarjakuvan. Aikuinen kirjoitti juonen ylös ja lapset keksivät vielä tarinalle nimen ja piirsivät animaation ensimmäisen kuvan.

Sen jälkeen alettiin miettiä lavasteita. Hyödynnettiin eskarissa valmiina olevaa talvimaisemaa, nukkekotia ja pikkukeittiötä. Yhdessä rakennettiin tikapuita ja kuusia ja maalattiin sademetsätaustoja.

Kun kaikki oli valmista, aloitettiin kuvaus. Päädyimme siihen, että aikuinen toimi kuvaajana ja lapset liikuttivat omia pehmojaan ja lavasteita tarpeen mukaan. Kunkin animaation tallentamiseen meni reilu tunti ja kun lapset olivat tyytyväisiä tarinaansa, se tallennettiin ja lisättiin ääni kuvan päälle. Stop Motion-ohjelma oli helppokäyttöinen ja olimme erittäin tyytyväisiä lopputuloksiin.

Kun kaikki animaatiot olivat valmiita, järjestimme elokuvien ensi-illan, johon kutsuttiin lasten perheet. Lapset esittelivät pehmolelunsa, kertoivat elokuvan nimen ja elokuvien katsomisen jälkeen lapset kukitettiin raikuvien aplodien saattelemana!

 

Video, pehmot ja tarina:
Lotta ja Milla

Kirjoittaja:
Salla Lintunen, pk Hakuninmaa, Helsinki

Kevään merkkejä luupin läpi kuvattuna

Tervehdys!

Päiväkoti Auringonkukan esiopetusväki suuntasi lähiympäristöön tutkimaan maaliskuun alkupuolella kevään merkkejä. Lähiympäristöön tutustuminen tapahtuu vähintään kerran kuukaudessa päiväkodin lähettyvillä olevassa metsässä. Esiopetuksen ryhmätiloissa on vuodenaikaympyrä, jota täydennämme lasten havaintojen perusteella vuodenaikoihin liittyvistä muutoksista.

Lähdimme esiopetusryhmän kanssa tutkimaan tableteilla lähiympäristöä ja kevään ensimmäisiä merkkejä luupin avulla. Luuppi on pieni suurennoslasi, jonka läpi katsottuna on mahdollista tarkastella havaittavaa kohdetta jopa kahdeksankertaisena. Opettelimme ympäristön tutkimisen ohessa myös tabletin ja siinä olevan kameran käyttöä. Tämän kertainen ympäristön tutkiminen lasten kanssa kuvaa hyvin oivaa tapaa hyödyntää nykyaikaisia välineitä ja dokumentoida tutkimaamme perinteisten opetuksellisten tapojen ohessa. Opetuksen tavoitteet ovat yhteydessä ”tutkin ja toimin ympäristössäni” -kokonaisuuteen.

Ensimmäisenä käytiin opettajan johdolla läpi päivän aihe ”kevään merkit” ja keskusteltiin kyseisestä aihepiiristä. Se koostui ympäristökasvatuksesta ja erityisesti lasten omista ajatuksista ja näkökulmista. Toiseksi annettiin ohjeet ja tavoitteet tutkimista varten. Lapset saivat vapaat kädet toteuttaa itseään ja tutkia havainnoiden asioita. Lasten tuli löytää ja tutkia itseään kiinnostava kohde, joka edustaa kevään merkkiä ja josta olisi tarkoitus kertoa myöhemminkin dokumentoidun kuvan perusteella päiväkodissa.

Lapset tutkivat aluksi silmin ympäristöä ja seikkailivat metsässä etsien kevään merkkiä. Tämän jälkeen luupeilla tutkittiin tarkemmin löydettyä kohdetta. Luupilla tarkastelemisen jälkeen tutustuttiin tablettiin ja sen kameran käyttöön. Lapsi kuvasi havaitsemansa kevään merkin tabletin kameralla luupin läpi. Opettaja oli mukana kuvaushetkessä ja tarvittaessa auttoi laitteen hallinnassa ja käytössä.

Aamupäivän aikana saimme dokumentoitua muun muassa suurennettuja valokuvia lumesta, sammaleesta, osittain vihertävästä heinätuposta ja hiekkaisesta maaperästä. Vanha sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” pitää paikkansa. Suurennettu kuva tarjoaa mielenkiintoisen ja uuden näkökulman tuttuunkin asiaan.

Kirjoittaja:
Mikko Gröhn, pk Auringonkukka, Helsinki

Lasten oivalluksesta liikkeelle!

Uuden opetussuunnitelman mukaisesti esiopetuksessa tartutaan lasten mielenkiinnon kohteisiin ja opetuksen yleiset sisällölliset tavoitteet  nivotaan niihin. Tässä oivallinen esimerkki tästä.

Kertoja:
Jarno Tossavainen, Oivalluksia eskarista! -hanke

Meriseikkailu! Toiminnallista esi- ja alkuopetusta liikuntaa soveltaen

Lasten peleistä ja muista eri medioista saamat vaikutteet innostivat kehittämään yhteistoiminnallista leikkiä ”Pirates of Caribean” hengessä. Ajatuksena oli lisätä ryhmän yhteenkuuluvuutta erilaisten yhteistoiminnallisten leikkien avulla. Usein ryhmän ujoimmat ja hiljaisimmat lapset jäivät helposti äänekkäämpien lasten varjoon. Tämä ajatus johti leikkiin, joka ei anna mahdollisuuksia tällaisille tilanteille. Lisäksi halusimme, että ryhmäresursseista huolimatta voitaisiin isossa ryhmässä harjoittaa pienryhmätoimintaa, joka olisi toteutuessaan pedagogisesti laadukasta ja monipuolista esi- ja alkuopetustoimintaa.

Meriseikkailu pähkinänkuoressa:

Lapsista muodostetaan n. 4-5 hengen ryhmiä, joiden tehtävänä on edetä ennalta sovitusta kotisatamasta, kahden jumppa-alustan avulla liikkuen, saliin levitetyille numeroiduille pisteille (n. 10 kpl). Numeroidut pisteet ovat esimerkiksi kertakäyttölautasten taakse piiloon kiinnitettyjä numeroita tai lukumääriä. Joukkue etenee alustoja apunaan käyttäen vastaavalle numeroidulle tehtäväpisteelle koskematta lattiaan ja suorittaa tehtävän, minkä jälkeen se saa ottaa yhden aarteen mukaansa. Sen jälkeen ryhmä vie aarteen kotisatamaan ja siirtyy edelleen seuraavaan pisteeseen.

Joukossa on myös merirosvokortteja, joiden kohdalla joukkue joutuu suorittamaan jonkin liikunnallisen merirosvotehtävän. Tehtävät voidaan suorittaa joko oman laivan tuntumassa tai jossakin tietyssä paikassa, esimerkiksi 1) laivan valtaus eli flengaaminen köysillä, 2) tykinkuulat eli seinässä olevien kuvioiden pommittaminen palloilla sekä 3) lankulla kävely eli tasapainoilu penkeillä. Lisää tehtäviä voi keksiä mielin määrin.

Jos joku miehistön jäsenistä koskee lattiaan eli putoaa mereen, joutuu hän jäämään paikalleen. Muu miehistö puolestaan joutuu käymään laivallaan kotisatamassa ottamassa vauhtia ja poimii sen jälkeen pudonneen merirosvon kyytiin.

Mediapelien tapaan leikki lähtee yksinkertaisemmasta alkutasosta ja etenee asteittain vaikeampaan sen mukaan, miten lapset selvittävät tason eli oppivat tason vaatimat säännöt, tiedot ja taidot. Esimerkiksi ensimmäisessä vaiheessa ryhmät saavat kaksi patjaa, jolloin heidän tehtävänään on keksiä, miten edetään patjojen päällä pysyen ja ilman että lapset koskevat lattiaan. Seuraavassa vaiheessa ryhmät keräävät lattialle levitettyjä aarteita, kuten palloja, hernepusseja tms. Vähitellen muilla tasoilla kerättävät elementit korvautuvat pedagogisemmilla elementeillä.

Hyötyjä on monenlaisia. Lapset oppivat auttamaan toisiaan ja toimimaan yhdessä, koska hitaimman ehdolla mennään. Ongelmanratkaisutaidot kehittyvät, kun lapset saavat ratkaista haastavia tehtäviä. Lisäksi kun lapset harjaantuvat toimintatapaan, niin omaehtoisuus lisääntyy. Tämä puolestaan johtaa aikuisen kannalta siihen, että pedagoginen havainnointi helpottuu. Kaiken kaikkiaan toiminta pysyy monipuolisena ja muunneltavana. Ja mikä tärkeintä, leikki on toiminnallista ja hauskaa!

Leikki on kehittynyt ja muuttanut muotoaan useamman vuoden käytännön esiopetustyössämme  päiväkoti Ylä-Malmilla Helsingissä.

Kirjoittajat:
Marjo Jauho & Markus Vuorikoski, pk Ylä-Malmi, Helsinki